keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

The Company Band - Perusasioiden äärellä



Aikaisemmissa postauksissa levyhyllystä on löytynyt vahvasti psykedeelisiä sävyjä maalailevaa stoneria. Välillä on hyvä palata perusasioihin, suoraviivaiseen rock 'n' rolliin.

Jenkkiläinen The Company Band on raskaan rockin superryhmä, eli bändin jäsenistä suurin osa on hankkinut meriittinsä muissa bändeissä. Laulajana on Clutchin kultakurkku Neil Fallon. Bassoa soittaa Fu Manchun Brad Davis. Kitarassa on Fireball Ministryn keulamies James Rota ja rummuissa CKY:n Jess Margera. Toinen kitaristi Dave Bone on ainoa, joka ei soita The Company Bandin lisäksi muissa kokoonpanoissa.

The Company Bandin ensimmäinen EP ilmestyi alkuvuonna 2008 ja ensimmäinen pitkäsoitto marraskuussa 2009. The Company Band -albumi päätyi levyhyllyyni hieman vahingossa, kun Äx tilasi sen mulle Sign Here Here and Here -EP:n sijaan. Mielenkiintoista on se, että vinyyliversio albumista ei ollut, eikä ole, Äxän valikoimassa.

Hyvä näin, koska muuten levy olisi saattanut jäädä hankkimatta. The Company Bandin kaikkien julkaisujen vinyylipainokset on rajattu 1000 numeroituun kappaleeseen, joten ensimmäiset levyt alkavat huveta hyllyistä.


The Company Band on kaasu pohjassa jyräävä dieselveturi, jonka ohjaamossa juodaan halpaa viskiä ja nyrkkitapellaan. Bändi luottaa raskaan rockin klassikoihin, eli riffit saavat pään nyökkäämään. Bändin nimi on sanaleikki uratykkiä tarkoittavasta Company Manista, ja etenkin ensimmäisellä EP:llä Fallonin lyriikat on tukotettu täyteen kritiikkiä silmille rähtäneestä kapitalismista.

Tässä vinkkejä liike-elämän kyllä-miehille Sign Here Here and Here -EP:n avausraidalta, Company Man.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti