Arenna - Beats of Olarizu

Nyt kun joululaulut on kuunneltu on aika hiekoittaa levylautanen. Tätä varten olen kaivanut levyhyllystäni Baskimaasta tulevan Arennan debyyttialbumin, Beats of Olarizun. Valintaan on kaksi syytä. Ensinnäkin bändin nimi on johdettu hiekkaa tarkoittavasta espanjan kielen sanasta arena. Toiseksi espanjalaiskvintetin vuonna 2011 julkaisema levy on aivan järjettömän hyvää stonerrockia, jota kuunnellen on hyvä päättää mikä vuosi tahansa.

Beats of Olarizu on tummanpuhuvan tunnelmallinen albumi, jonka alussa kumisevat kirkonkellot ovat suora nyökkäys Black Sabbathin suuntaan. Levy on täynnä painavia riffejä, jotka notkuvat viettelevästi korvakäytäviä pitkin aivojen nucleus accumbensiin eli tuttavallisemmin mielihyväkeskukseen. Siellä ne saavat aikaan niin melankolisia kuin toivoa täynnä olevia tuntemuksia.

Beats of Olarizu koostuu kuudesta biisistä, joista lyhytkestoisimmat jäävät viiden minuutin pintaan, kun taas pisin biisi, veden jäätymiseen viittaava Metamorphis In Ic [0,9168 g/cm3] kellottaa lähelle 20 minuuttia. Albumin helmeksi nouseva yksitoistaminuuttinen Eclipse tuo mieleen öisillä niityillä tehdyt astraalimatkat, kun taas sitä edeltävä Fall of the Crosses saa boogiellaan kuulijassa aikaan pakonomaisia Elvis-liikkeitä. Kaikki tämä luo kokonaisuuden, johon jokainen kappale antaa oman näkökulmansa. Groove pysyy, fiilikset vaihtuvat.

Vinyylipainoksesta löytyy myös kolme bonusbiisiä, jotka ovat bändin demoajoilta. D-puolelle asti en ole ihan joka soitolla päässyt. Bonarit eivät ole huonoja biiseja, mutta ne eivät oikein solahda albumin virtaan. Yksi syy tähän on legendaarisen Billy Andersonin masterointi, joka tekee albumipuolesta silkin pehmeän.

Arennan Facebook-sivut muuten lupailevat piakkoin jatkoa Beats of Olarizulle. Olen vähintäänkin innoissani. Ensi vuodesta tulee hyvä vuosi.

Now when all the carols have been played it's time to grit the deck. For this purpose I dug Arenna's Beats of Olarizu from my record shelf. There are two reasons for this choice. First of all the band's name is derived from the Spanish word for sand. The second reason is that Arenna's debut album is just pure stoner rock goodness. Listening to these tunes is a great way to end any year.

The Basque quintet released Beats of Olarizu in 2011. The album has a dark atmosphere which can be sensed from the first moments when the church bell ring as a respectful nod at Black Sabbath. It's full of heavy riffs that seductively sway through auditory cannals to the brain where they create feelings of melancholy and hope. And it all sounds so good.

Beats of Olarizu comprises six songs that span from five minutes to almost 20 minutes. There are psychedelic trips to space and boogie that makes you move like Elvis. There is doom and there is groove. And it all sounds so good.

The vinyl release has three bonus songs from Arenna's demo era. I have to say I don't flip to d-side that often. The songs aren't bad, but they don't really flow with the album's stream. Maybe it's because Billy Anderson's mastering work is once again phenomenal. It makes the album sound silky smooth... so good.

According to Arenna's Facebook page the second album is on its way. I'm pumped. It's going to be a good year.

Blues Pills - Bliss

Uusi viikko ja uusi bändi Örebrosta kiertää Suomea. Tällä kertaa valmistaudutaan monikansallisen Blues Pillsin keikkaan. Bändin Suomi-rundi käynnistyy tänään Jyväskylän Lutakosta ja jatkuu huomenna Tavastialla ja lauantaina Turun Klubilla. Tavastia on myyty loppuun, Turkuun on lippuja enää muutamia jäljellä, mutta Lutakon keikka näyttää Tiketissä vielä vihreää.

Nokkelimmat päättelivät jo nimestä, että nyt rokataan psykedeelistä bluesia. Lisätään määritelmään vielä retro-liite, niin saavutetaan melko tarkka sanallinen kuvailu Blues Pillsin musiikista.

Blues Pills sai alkunsa 2011, kun ruotsalainen laulajatyttö Elin Larsson tapasi Kaliforniassa psykerockbändi Radio Moscow'n rytmiryhmän, Corry Berryn ja Zack Andersonin. Löytyi paljon puhuttu yhteinen sävel, mutta kitaristi puuttui. Berry ja Anderson muistivat ranskalaisen teinikitaristin, joka oli tehnyt miehiin vaikutuksen Radio Moscow'n keikkaillessa Ranskassa. Pian vasta 16-vuotias Dorian Sorriaux täydensi Blues Pillsin kvartetiksi.

Bändin ensimmäinen EP, Bliss, ilmeistyi vuonna 2012. Se tuo väkevästi mieleen leveät lahkeet, läskipohjaiset kengät ja rockin kapinallisuuden. 70-luvun henki soi vahvana. Larssonin sielukkaasti mouruava ääni sopii täydellisesti tähän fiilikseen.

Kymppituumaisen EP:n avaa ruotsiksi laulettu Bliss, joka päätyi bändin esikoisalbumille englanniksi käännettynä ja Jupiteriksi uudelleen nimettynä. Muutenkin EP:n kaikki neljä biisiä päätyivät muodossa tai toisessa bändin heinäkuussa ilmestyneelle albumille. Bliss EP on huomattavasti rosoisempi albumiin verrattuna ja ehkä juuri siitä syystä ainakin allekirjoittaneen suosikki.

Blues Pillsin nykyisessä kokoonpanossa André Kvarnström on korvannut Berryn rummuissa. Kvarnström on stonereille tuttu Truckfightersista, jossa hän soitti vuoden verran, ennen bändin nykyistä rumpalia Axel Larsson (en tiedä, onko sukua Elinille).

Multa on kaksi kertaa kysytty Discogsissa, olisinko valmis myymään kopioni Blissistä. Minkään muun levyn kohdalla näin ei ole käynyt kertaakaan. Blissin myyntihistoriasta selviää, että joku on onnistunut myymään sen sadalla eurolla. Selkeä merkki siitä, että uusintapainokselle olisi kysyntää.

This week we got another band from Örebro touring Finland. This time it's Blues Pills. Again I recommend that if for some reason you are here, you should go and see the show. Hefty dose of retrospective psychedelic blues rock is good for you this time of year.

Blues Pills was born when swedish Elin Larsson met the rhythm section of Radio Moscow in California 2011. Soon they picked up a 16 years old guitarist from France and recorded their first EP, Bliss.

Blues Pills' debut 10" hits you immediately. It has the free-spirited atmosphere of the 70's rock music with modern bluesy riffs. Larsson's soulfully growling voice is just perfect. The four song EP has a gentle feeling even though these are some heavy tunes.

Two times I've been asked via Discogs to sell my copy of Bliss. That hasn't happened with any other record I own. According to Discogs' sales history Bliss has been sold one time for 100 euros. I think these are pretty clear signs that there should be repress.

Truckfighters vs. Firestone - Fuzzsplit of the Century

Truckfighters aloittaa tänään neljän keikan Suomen-kiertueensa Turusta. Länsirannikolta matka jatkuu Helsingin ja Joensuun kautta Tampereelle. Kannattaa ehdottomasti pyrkiä paikalle, sillä tämän tason stonerrockista ei joka päivä pääse nauttimaan livenä näillä leveysasteilla. Ja lippujen hinnatkin ovat kohtuullisella tasolla.

Örebron pojat ovat viime vuosina keikkailleet ahkerasti ympäri maailmaa ja arvostusta on alkanut kertyä. Sen takia onkin mahtavaa, että bändi jaksaa tasaisin väliajoin saapua Suomeen ja vetää tiukkoja keikkoja myös Helsingin ulkopuolella. Edellisestä Suomen-kiertueesta ei ole kulunut vielä vuottakaan. Viimeksi Truckfighters nähtiin Itämeren tällä puolen helmikuussa (päivitys: helsinkikeskeinen kirjoittaja ei nyt muistanut, että bändi veti keikan kesällä Jyvääskyläässä). Tuolloin muuten bändillä oli sama itävaltalainen lämppäri, kitara-rumpu -duo White Miles mukanaan kuin tälläkin kertaa.

Allekirjoittanut valmistautuu tällä kertaa keikkaan pyörittämällä levylautasella Truckfightersin alkupään tuotantoa, Firestonen kanssa julkaistua splittilevyä, Fuzzsplit of the Centurya. Truckfightersille vuonna 2003 ilmestynyt splitti oli ensimmäisiä voimannäytteitä, mutta Firestonen kohdalla se jäi muutamasta EP:stä koostuvan diskografian viimeiseksi levytykseksi. Bändejä muuten yhdistää TF-vokalistibasisti Oskar Cedermalm (Mr. Ozo), joka soitti Firestonessa kitaraa.

Fuzzsplit of the Centurylla Truckfightersin basso pörisee ja kitara ulvoo myöhemmin totuttuun tapaan. Soundi on paksua ja efektilaudalta löytyvillä särkijöilläkin on varmaan särkijät. FUZZZZZ! Biisit eivät kuitenkaan jää pelkäksi pöristelyksi, vaan niissä on ruotsalaista rentoutta. Firestonen puoli tuo mieleen kaikuineen 70-luvun psykerockin. A-puoleen verrattuna tempoa on nostettu muutaman pykälän verran, mutta äänimaailma pysyy samana.

Fuzzsplitti sai odotetun uusintapainoksen tänä vuonna. Sitä ennen levyä oli lähes mahdotonta löytää edes CD:n muodossa. Fuzzorama Recordsilla on muuten jouluale käynnissä. Koodilla FUZZFORSANTA lähtee tilauksesta 15 pinnaa pois. Nyt levykaupan kautta keikalle.

Truckfighters are playing four shows in Finland this week. The tour starts tonight in Turku and moves from there to Helsinki, Joensuu and Tampere. If you're here Finland, you should definitely go.

I'm preparing my ear canals for tomorrow's gig by listening Fuzzsplit of the Century. This split-EP was recorded by Truckfighters and Firestone in 2003. For Truckfighters it is one of the band's first tour de forces, but for Firestone it ended up being their terminal point. There's a link between these two bands and it is TF-bassist/vocalist Oscar Cedermalm (Mr. Ozo), who played guitar in Firestone.

Fuzzsplit of the Century is just what it says it is. FUZZZZZ! Truckfighters has this really thick fuzzing sound that has later become their trademark. But it's not just ramming tunes out of those Orange amps, there is this swedish laid-backness that as a Finn I can appreciate. Firestone's side echoes 70's psychedelic rock. Tempo is taken up a notch, but overall the soundscape remains the same as on side a.

Fuzzsplit of the Century had a repress earlier this year. Before that it was almost impossible to get your hands on a copy, even CD. By the way Fuzzorama Records has a little Christmas sale going on. With the code FUZZFORSANTA you get 15 points discount.

Slo Burn - Amusing the Amazing EP

Nyt on väkevä levy lautasella. Neljään biisiin pakattu autiomaan timantin hämyisä loisto. Slo Burnin Amusing the Amazing EP ei ala kyllästyttää, vaikka sitä on tullut viime päivinä kuunneltua jatkuvalla toistolla. Chris Gossin tuottama EP on täydellisen karkea levy, jolta pystyy aistimaan autiomaan tuuleen. Yksinkertaista, suoraviivaista ja vähän tunkkaista stonerrockia. Kaiken kruunaa John Garcia, joka on kovimpia stoner-vokalisteja tällä kivipallolla.

Tähän väliin lyhyt historiikki bändistä, koska pitkään historiikkiin tarinaa ei riitä. Kun Kyuss hajosi loppuvuodesta 1995, Garcia perusti Slo Burnin kitaristi Chris Halen, basisti Damon Garrisonin ja rumpali Brady Houghtonin kanssa. Bändi ehti olla kasassa reilun vuoden, jonka aikana se julkaisi yhden EP:n ja yhden CDr:n, kiersi Ozzfestin mukana ja pisti pillit pussiin.

Slo Burnin jälkeen Garcia on siirtynyt bändistä toiseen. Ensin Unidaan, sitten Hermanoon ja lopulta Vista Chinon kautta soolouralle. Slo Burnin kitaristi Chris Hale ja basisti Damon Garrison puolestaan vaikuttavat nykyään Brave Black Sea -nimisessä orkesterissa. Rumpuja Brave Black Seassa muuten paukuttaa Kyussissakin tahtia lyönyt Alfredo Hernandez.

Vaikka Slo Burn nimestään huolimatta hiisattiin finaaliin nopeasti, se jätti jälkeensä kaksi kourallista loistavia biisejä. Kymppituumaisen lisäksi julkaistulta CDr:ltä löytyy neljän EP-biisin lisäksi viisi muuta kipaletta. Tuhannen CD:n painoksesta näkee erittäin harvoin kopioita myynnissä ja silloin, kun näkee, hinta on pilvissä. Satunnaisen foorumitiedon perusteella jonkinlainen vinyylipainos tästäkin levystä on suunnitteilla. Niin tosiaan, oma kopioni Amusing the Amazingista on aikaisemmin tänä vuonna julkaistusta uusintapainoksesta. Tämä säästi muutaman kympin.

Slo Burn and four-song EP called Amusing the Amazing. I just can't get enough of this record. You can feel the desert breeze on these rugged straightforward jams. And there is John Garcia, one of the best stoner vocalist on this piece of rock.

For those of you who aren't familiar with the band I'll write a short history. Short because there isn't enough story for a long one. When Kyuss broke up in the end of 1995 Garcia formed Slo Burn with guitarist Chris Hale, bassist Damon Garrison and drummer Brady Houghton. They played together for about year in which time they released one EP and one CDr, toured with Ozzfest and called it quits.

After Slo Burn Garcia has been affiliated with bunch of bands, Unida, Hermano, Vista Chino. Nowadays Hale and Garrison play in a band called Brave Black Sea. The drummer of Brave Black Sea is by the way Alfredo Hernandez, old Kyuss-drummer.

Even though Slo Burn didn't burn slow it left behind bunch of great tracks. The CDr has all the EP's songs and additional five song. It's quite rare and valuable for a CDr. But according to a random internet forum information there might be vinyl release of that record. We'll see. Amusing the Amasing had a repress earlier this year so if you want to save a few bucks get that.