Nyt kun joululaulut on kuunneltu on aika hiekoittaa levylautanen. Tätä varten olen kaivanut levyhyllystäni Baskimaasta tulevan Arennan debyyttialbumin, Beats of Olarizun. Valintaan on kaksi syytä. Ensinnäkin bändin nimi on johdettu hiekkaa tarkoittavasta espanjan kielen sanasta arena. Toiseksi espanjalaiskvintetin vuonna 2011 julkaisema levy on aivan järjettömän hyvää stonerrockia, jota kuunnellen on hyvä päättää mikä vuosi tahansa.
Beats of Olarizu on tummanpuhuvan tunnelmallinen albumi, jonka alussa kumisevat kirkonkellot ovat suora nyökkäys Black Sabbathin suuntaan. Levy on täynnä painavia riffejä, jotka notkuvat viettelevästi korvakäytäviä pitkin aivojen nucleus accumbensiin eli tuttavallisemmin mielihyväkeskukseen. Siellä ne saavat aikaan niin melankolisia kuin toivoa täynnä olevia tuntemuksia.
Beats of Olarizu koostuu kuudesta biisistä, joista lyhytkestoisimmat jäävät viiden minuutin pintaan, kun taas pisin biisi, veden jäätymiseen viittaava Metamorphis In Ic [0,9168 g/cm3] kellottaa lähelle 20 minuuttia. Albumin helmeksi nouseva yksitoistaminuuttinen Eclipse tuo mieleen öisillä niityillä tehdyt astraalimatkat, kun taas sitä edeltävä Fall of the Crosses saa boogiellaan kuulijassa aikaan pakonomaisia Elvis-liikkeitä. Kaikki tämä luo kokonaisuuden, johon jokainen kappale antaa oman näkökulmansa. Groove pysyy, fiilikset vaihtuvat.
Vinyylipainoksesta löytyy myös kolme bonusbiisiä, jotka ovat bändin demoajoilta. D-puolelle asti en ole ihan joka soitolla päässyt. Bonarit eivät ole huonoja biiseja, mutta ne eivät oikein solahda albumin virtaan. Yksi syy tähän on legendaarisen Billy Andersonin masterointi, joka tekee albumipuolesta silkin pehmeän.
Arennan Facebook-sivut muuten lupailevat piakkoin jatkoa Beats of Olarizulle. Olen vähintäänkin innoissani. Ensi vuodesta tulee hyvä vuosi.
Now when all the carols have been played it's time to grit the deck. For this purpose I dug Arenna's Beats of Olarizu from my record shelf. There are two reasons for this choice. First of all the band's name is derived from the Spanish word for sand. The second reason is that Arenna's debut album is just pure stoner rock goodness. Listening to these tunes is a great way to end any year.
The Basque quintet released Beats of Olarizu in 2011. The album has a dark atmosphere which can be sensed from the first moments when the church bell ring as a respectful nod at Black Sabbath. It's full of heavy riffs that seductively sway through auditory cannals to the brain where they create feelings of melancholy and hope. And it all sounds so good.
Beats of Olarizu comprises six songs that span from five minutes to almost 20 minutes. There are psychedelic trips to space and boogie that makes you move like Elvis. There is doom and there is groove. And it all sounds so good.
The vinyl release has three bonus songs from Arenna's demo era. I have to say I don't flip to d-side that often. The songs aren't bad, but they don't really flow with the album's stream. Maybe it's because Billy Anderson's mastering work is once again phenomenal. It makes the album sound silky smooth... so good.
According to Arenna's Facebook page the second album is on its way. I'm pumped. It's going to be a good year.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti