Earthless - From the Ages

Electric Ladyland [Redux] innoitti kaivamaan levyhyllystä lisää kitaravetoista musiikkia. Jälkihendrixiläiseen mielentilaan sopivin kiekko kokoelmastani on Earthlessin viimeisin pitkäsoitto From the Ages muutaman vuoden takaa.

San Diegosta kotoisin oleva kolmihenkinen Earthless on tarjoillut hyökyvää psykedeliaa jo viidentoista vuoden ajan. Loppuvuodesta 2013 ilmestynyt From the Ages on bändin kolmas kokopitkä, eli julkaisutahti on ollut sangen verkkainen. Edellisestä Rhythms from a Cosmic Sky –levystäkin oli ehtinyt kulua kuusi vuotta.

Earthlessilta löytyy kuitenkin hyvä syy julkaisujen venähtämiseen. Kitaristi Isaiah Mitchell on pitänyt itsensä kiireisenä toisen yhtyeensä Golden Voidin kanssa ja rumpali Mario Rubalcaba on Earthlessin ohella hakannut tahtia useissa yhtyeissä, muun muassa punkpoppoo Off!issa.

Eivätkä varttitunnin pituisia biisejä fiilistelevät fanit välttämättä muodosta kaikista malttamattominta kuulijaryhmää. Hyvää on jaksettu odottaa.

Neljän biisin From the Ages on allekirjoittaneen suosikki yhtyeen diskografiasta. Se on jatkuvasta muutoksesta kasvava albumi, jossa eurooppalainen eleganssi yhdistyy amerikkalaiseen runttaamiseen. Kolmikon soitto nivoutuu hypnoottisesti yhteen, kun Mike Egintonin basso raivaa tilaa Mitchellin ryöppyäville kitarasooloille Rubalcabon takoma rytmin seassa.

Earthlessin musiikkia voi hyvin kuvata nestemäiseksi. Pitkät kappaleet muuttavat jatkuvasti muotoaan, joskus tipoittain, joskus hyökyaallon lailla, mutta aina kohti jotain päämäärää. Rubalcaba totesi From the Agesin julkaisun yhteydessä antamassaan haastattelussa, ettei bändi jammaile vaan improvisoi. Ero on siinä, että kun jammailu on päämäärätöntä tiluttelua, improvisointi on hetkessä säveltämistä.

From the Ages, kuten bändin muukin tuotanto, vaatii kuulijaa keskittymään ja uppoutumaan musiikkiin. Albumin nimikkobiisi (joka löytyy jo huhtikuussa 2008 taltioidulta Live at Roadburn -levyltä) venyy yli puoleen tuntiin, joten uppoutuminen on perusteellista. Vinyylipainoksella biisi on jaettu kakkoskiekon molemmin puolin, mikä pakottaa hetkeksi nousemaan syvyyksistä kääntämään levy.

Uudempaakin musiikkia Earthlessilta on ilmestynyt. Viime tammikuussa bändi julkaisi End to end –nimisen biisin The Baker Skateboards EP:llä, ja poiketen aikaisemmasta instrumentaalilinjasta biisi omaa vokaaliosuuden. Hieman myöhemmin keväällä Earthless julkaisi kahden biisin splittilevyn toisen sandiegolaisyhtyeen Harsh Token kanssa. Santanamaisen psykedeelinen Acid Crusher on poikkeuksellisen rento kappale Earthlessin tuotannossa. Ehkä seuraavalla albumilla bändi höllentää kaasujalkaa ja rullaa ikkunat alas.



Electric Ladyland [Redux] inspired me to excavate some potent guitar music from my hazy archive. The best album suited for this Post-Hendrixian state of mind is Earthless' latest long play From the Ages from a few years back.

San Diegan Earthless has served its own blend of psychedelic influx for a fifteen years now. From the Ages is the trio's third album which means the release rate has been quite comfortable. The previous album Rhythms from a Cosmic Sky was released in 2007.

The band has a good reason for this laid back pace though. Guitarist Isaiah Mitchell has kept himself busy with his other band Golden Void and drummer Mario Rubalcaba has kept tempo for several other bands, including punk group Off!

But fans who enjoy tracks that last over fifteen minutes aren’t the most impatient bunch. And From the Ages was definitely well worth the wait. For me it’s the best Earthless album. It consist of four tracks that fuse into perfect fuzz storm. It  grows from constant change in which European elegance meets American brute force. Mike Eginton’s bass clears way for Mitchell’s gushing solos among Rubalcaba’s beat.

Fluidity is a key element in Earthless’ music. Long songs are constantly transforming, sometimes in drops, sometimes like a tidal wave but always towards a certain point. At the time of From the Ages’ release Rubalcaba said in an interview that the band doesn’t jam, they improvise. The difference is that jamming is aimless dabble when improvisation is composing in the moment.

Like the other Earthless albums From the Ages requires your full attention. The song From the Ages takes a little over half an hour so immersing in it really requires you to open your third eye. Because of its length the song is split on two sides of the second vinyl. This forces the listener to resurface for a moment to flip the record.

Earthless has released few new tunes after From the Ages. Last January a song titled End to end appeared on The Baker Skateboards EP. Exceptionally the song featured lyrics. A little bit later in this spring Earthless released a two-track split record with another San Diegan band Harsh Toke. Earthless’ Acid Crusher is unusually mellow track that has a Santana-esque psychedelia all over it. Maybe on the next album Earthless eases the throttle and rolls down the windows.

Electric Ladyland [Redux]

Ei, levyt eivät loppuneet kesken. Kylppäriremontin aiheuttama tauko venähti ajateltua pidemmäksi, kun kämppään ilmestyi uusi korvapari kuuntelemaan lastenlauluja ja -loruja. Pikkuhiljaa äänentasoja uskaltaa nostaa, joten on aika puhaltaa pölyt levyhyllystä ja laskea neula mustalle uralle.

Newyorkilainen Magnetic Eye Records käynnisti syksyllä 2014 joukkorahoituskampanjan Jimi Hendrixin Electric Ladyland -tribuuttialbumille. Lähes puoli vuosisataa vanhalle klassikolle oli suunnitteilla stoner-käsittely, mikä totta kai herätti allekirjoittaneen mielenkiinnon. Hendrixin hiekkapesu ei varsinaisesti sytytä suuria odotuksia innovatiivisuudesta, mutta jäin seuraamaan, mitä bändejä Magnetic Eye Records onnistuu houkuttelemaan mukaan.

Ensimmäiset julkistukset olivat levy-yhtiön omia bändejä, muun muassa Summoner, Superchief ja Elephant Tree. Hieman myöhemmin MER ilmoitti, että mukana ovat myös All Them Witches, Mos Generator ja Wo Fat. Ja sitten tuli tieto Earthlessin ja Elderin osallisuudesta. Tässä vaiheessa allekirjoittanut päätti ryhtyä ensimmäistä kertaa rahoittajaksi.

Sijoitukseni poiki reilun vuoden jälkeen paketin, josta löytyivät Electric Ladyland [Redux] ja Best of James Marshall Hendrix -kokoelma. Best of -levy syntyi ilmeisesti Reduxin sivutuotteena, kun kaikille halukkaille ei riittänyt soitettavaa Electric Ladylandilta. Seitsemän biisin kokoelmalta löytyy Electric Ladylandin ulkopuolisten biisien lisäksi pidennetty versio Wo Fatin Gypsy Eyesista. Levyllä on myös ...And the Gods Made Love -¬intron soittaneen Elephant Treen rouhea versio Manic Depressionista. Ehkä koko paketin paras biisi.

Myös itse Electric Ladyland [Redux] on loistava suoritus, joka onnistuu tuomaan esille alkuperäisen albumin monimuotoisuuden. Jokainen biisi kuulostaa esittäjältään, mutta kokonaisuus on eheä. All Them Witchesin versio Voodoo Chilesta on juuri niin utuinen kuin sopii odottaa. Elderin Voodoo Child (Slight Return) taas pysyy juuri ja juuri uomissaan. Ainoa pettymys on Superchiefin kaljamahaversio Crosstown Trafficista. Alkuperäisen biisin groove on lanattu iowalaisbändin toimesta tasaiseksi hardrock¬mäiskeeksi. Muuten levyltä ei löydy heikkouksia. Reduxin erikoisin veto on ruotsalaisen Tunga Molnin versio All Along The Watchtowerista, jonka bändi laulaa ruotsiksi. Toimii.

Reduxin vinyyliversiota saa vielä ainakin mustana, eikä jälkimarkkinoilla väripainoksienkaan hinnat ole ainakaan vielä nousseet huimiksi. Suurin osa myynnissä olevista levyistä sijaitsee Yhdysvalloissa, mikä tarkoittaa vähän muhkeampia postikuluja, jos kiekon halajaa omalle levylautaselle.

***
Bonarina voin kertoa, että vinyylikokoelman voi jättää yli 30 asteiseen asuntoon. Jätin nimittäin omani useaksi viikoksi kuivureiden lämmittämään kämppään. Levyjen suorana säilymistä auttoi varmasti se, että asunnon ilma oli kuivureiden ansiosta kuivaa ja lämpötila pysyi tasaisesti samana. Tämän tahattoman empiirisen kokeen olisin kuitenkin voinut jättää tekemättä.



No, I didn’t run out of vinyl. First there was a bathroom renovation that caused a break. Then that break got extended when a new pair of ears emerged and demanded to hear nursery rhymes. But little by little it’s safe to turn up the volume, blow the dust off the shelves and drop the needle on the black groove.

In the autumn of 2014 New York based Magnetic Eye Records started a Kickstarter campaign for Electric Ladyland tribute album. The plan was to give a stoner treatment to a nearly half-century old classic. Even though stone washing Hendrix doesn’t sound the most innovative thing, I was intrigued to hear what bands would contribute to the album.

First bands on the list were from MER’s own catalogue, e.g. Summoner, Superchief, and Elephant Tree. Little bit later MER announced that All Them Witches, Mos Generator and Wo Fat are onboard. And then Earthless and Elder were added to the list. At this point first time in my life I decided to become an investor.

After a little over a year my investment paid back. I got a package that included Electric Ladyland [Redux] and Best of James Marshall Hendrix compilation. The Best of seems to be a by-product of Redux. I guess there weren’t enough songs for all the willing. Besided non-EL songs the seven-song compilation has extended version of Wo Fat’s Gypsy Eyes. It also has Elephant Tree’s (who on Electric Ladyland plays intro ...And the Gods Made Love) version of Manic Depression. And that is one of the best performances of the whole package.

The actual Electric Ladyland [Redux] is an ountstanding accomplishment that brings out the diversity of the original album. Every song sounds like its performer but at the same time the album is harmonious. Voodoo Chile by All Them Witches sounds just as hazy as you’d expect. Elder’s take on Voodoo Child (Slight Return) barely stays on tracks as it heavily steams on. The only let-down is Superchief’s beer-bellied version of Crosstown Traffic. The groove of the original song is overridden into a hardrock pulp by the Iowan band. Besides this one track there are no weaknesses. The most peculiar cover is by Swedish Tunga Moln who performs All Along The Watchtower in its native language.

Redux is still available at least on black vinyl and the prices of the color-pressings haven't soured yet on secondary market. Pretty much all copies on sale are in US so the postage can become quite high for us people on other continents.

***
As a bonus point I can tell you that it’s perfectly safe to leave your precious records in temperatures of over 30 degrees C. You see I left mine for several weeks in an apartment that was heated by driers. I think the key issue was that the air was dry and the heat was constant. Still I would’ve survived without this unintentional empirical experiment.