Glowsun - Ranskalainen psykesoppa

Psykedeelisen riffirockin ystävien kannattaa tutustua Pohjois-Ranskasta Lillen kaupungista tulevan Glowsunin musiikkiin. Hidastempoisen raskaan rockin eri alagenreistä ammentava Glowsun ei varsinaisesti ole mikään musiikillinen uudisraivaaja, mutta bändin hypnoottisessa soitossa on jotain koukuttavaa.

Vuonna 1997 alkunsa saanut bändi on alkanut pistää levyjä ulos vasta viime vuosina. Psyketrion ensimmäinen albumi, Sundering, ilmestyi nyt edesmenneen belgialaisen Buzzville Records –lafkan kautta vuonna 2008. Jatkoa seurasi viime vuoden lopulla, kun itävaltalainen Napalm Records julkaisi bändin Eternal Season -albumin.

Glowsunin soundi on puhdas ja helposti eroteltava. Välillä toivoisi, että nuhruisuutta olisi enemmän. Etenkin silloin, kun bändi lyö junnausvaihteen päälle. Kitaristi Johan Jaccob ripottelee biiseihin vokaaleja erittäin säästäväisesti. Voisi melkein sanoa, että Glowsun on instrumentaalibändi.

Glowsunin tuotanto on omasta mielestäni aika tasapaksua, hyvässä mielessä. Yksittäiset biisit eivät erityisemmin nouse esille, vaan kaikki soljuvat harmoniassa. Jollain pitää kuitenkin aloittaa, joten miksei Eternal Seasonin avausraidalla.

Bushfire - Antaa palaa

Levyhyllyni kansainvälisimmän bändin titteli kuuluu Bushfirelle. Tukevaa bluesia soittavassa viisihenkisessä bändissä on soittajia Portugalista, Saksasta, Namibiasta, Ruotsista ja Yhdysvalloista. Bändin kotikaupunki on vähän Jyväskylää isompi saksalaiskaupunki Darmstadt. Sama pikkukaupunki, josta tulee myös Wight.

Bushfire sai alkunsa loppuvuonna 2004, mutta debyyttialbumi Black Ash Sunday ilmestyi vasta lokakuussa 2010. Kuusi vuotta kestänyt kypsyttely tuotti tulosta, Black Ash Sunday kuuluu tiukkojen debyyttien joukkoon. Ja kun huomioon otetaan myös se, että bändi tuotti itse albumin, täytyy nostaa Stetsonia. Kolmen demon vääntäminen ei mennyt hukkaan.

Bushfiren musiikkiin ei kuulu näprääminen tai kikkailu, vaan se on suoraviivaista raskasta blues rockia. Kahden kitaran aikaansaama täyteläinen soundi luo sopivan taustan vokalisti Bill Brownin matalalla möyrivälle laululle. Ensimmäinen kuulemani Bushfiren biisi oli You Should Have Known, ja levy taisi mennä tilaukseen ennen kuin toiseen kertosäkeeseen ehdittiin. Suoraviivaisuus ja Brownin laulu tuovat sopivasti mieleen Clutchin.

Black Ash Sundayn vinyyliversiosta on tilanpuutteen vuoksi jätetty pois neljä biisiä, mutta leikkaukset ovat osuneet oikeisiin kappaleisiin. Omasta mielestäni vinyyliversio on jopa parempi, koska 13 biisin pituinen CD on ehkä liiankin tukotettu. 300 kappaleen vinyylipainoksesta on vielä muutamia levyjä jäljellä bändin nettisivuilla. Digitaalisia versioita löytyy myös.

Bushfiren toisen Heal Thy Self -pitkäsoiton pitäisi ilmestyä joskus myöhemmin tänä vuonna. Näyttää tulevan hyvä syksy musiikillisesti. Taloudellisesti ei niinkään.

Red Fang - Tiukkaa ja rentoa

Hipstereiden tasavallan pääkaupungista Portlandista tulee ironisten viiksien ja kapeiden farkkujen lisäksi erittäin parrakasta ja tiukkaa stoner rockia. Vuodesta 2005 asti kasassa ollut Red Fang soittaa virtaviivaista, mutta monipuolista riffirockia, jota kuunnellessa on mukava upottaa pari tölkiä Pabst Blue Ribbonia. Biiseistä löytyy sopivasti raskasta raastoa ja kevyitä, jopa popahtavia, melodioita. Oman mausteensa tuo kahden vokalistin vuorottelu, joka toimii loistavasti. Basisti Aaron Beam hoitaa melodisemmat osuudet ja kitaristi Bryan Giles murinat. Laulu on kuin yksi instrumentti.

Red Fangin nimeä kantava debyytti ilmestyi 2009. Levyn aloitusbiisi Prehistoric Dog tekee heti selväksi, että jalka on nostettu jarrupolkimelta. Jatkoa seurasi kaksi vuotta myöhemmin Murder the Mountains -albumin muodossa. Levyn tuottajana toimi hieman yllättäen folkrokkari Chris Funk, joka tunnetaan indifolkbändi The Decemberistsin kitaristina. Valinta oli hyvä, sillä toinen levy on ensimmäistä siistimpi ja monipuolisempi kokonaisuus. Fiilistä on haettu muualtakin kuin raskaan rockin klassikoista.

Whales and Leeches –albumi ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Yhteistyö jatkuu Funkin kanssa, mikä on hyvä juttu. Kolmannen levyn nimi on napattu ensimmäiseltä levyltä löytyvästä biisistä. Bändin mukaan albumien nimeäminen tuottaa sen verran vaikeuksia, että on helpompaa valita nimi valmiiden kappaleiden joukosta. Pöytälaatikosta löytyy myös Murder the Mountains -niminen biisi.

Red Fang kävi viime vuoden keväänä heittämässä loistavan keikan Tavastialla. Tämän kesän Euroopan kiertueeseen Pohjoismaat eivät valitettavasti mahtuneet. Seuraavaa kertaa odotellessa ei auta kuin kuunnella levyjä ja katsella bändin hauskoja musiikkivideoita. Tsekkaa hittibiisi Wires tai kukkulan kuninkaasta Hank Hillista kertova Hank is Dead.