Brittiläinen psykedoom-ryhmä Uncle Acid and the Deadbeats keikkailee paraikaa Suomessa. Kolmesta keikasta ensimmäinen oli lauantaina Tavastialla, jonne sain taivuteltua paremman puoliskoni. Ihan helppoa se ei ollut, sillä esimerkiksi Black Sabbath (jota bändi on lämpännyt) ei herätä kummoisiakaan tunteita hänessä. Taivutteluoperaatioon kuului Uncle Acidin vuonna 2011 ilmestyneen Blood Lust -albumin kuunteleminen, josta alla tiivistelmä.
I’ll Cut You Down soi
Citi Roën: Mä tykkään tuosta taustalla junnaavasta kitarasta. Tää on sellaista musiikkia, jota voisi kuunnella autossa matkalla mökille. Vaikka aika tummaa soundia, niin sopii tähän vuodenaikaan.
Death’s Door soi
C: Aika junnaavaahan tää on. En mä tätä välttämättä jaksaisi kuunnella putkeen yli kymmentä biisiä. Taustalla tää varmaan menee ihan hyvin. No problem.
L: Mä ymmärrän tuon, etenkin kun doom-junttaus ei ole tuttua.
C: Mutta onhan tässä aika omalaatuinen soundi. Laulajan tunnistaa ainakin heti.
L: Koko levyllä on aika rupinen äänimaailma. Ja mun mielestä tämän tyyppisen musiikin pitääkin kuulostaa vähän hiomattomalta.
C: Tätä on varmaan hyvä keikalla jammailla olut kädessä.
Over And Over Again soi
C: Minkä purkin läpi se laulaa? Miten se kuulostaa tuolta?
L: Sama juttu on rummuissa ja oikeastaan koko paketissa.
C: Enemmän Särö kuin April.
L: Jep.
Curse of the Trees soi
C: Levynkannessa lukee psychedelic doom group, mutta ei tämä mun mielestä niin psykedeelistä ole.
L: Ei, jos verrataan Kingston Walliin (joka on soinut meillä viimeisen kuukauden aikana lähes tauotta). Mutta kyllä tämä luokitellaan psykedeeliseksi doomiksi.
C: Ok. Olisko kuitenkin levynkantta pitänyt vähän hioo.
L: Ei, kun sehän sopii tuollaisena hyvin tähän b-luokan kauhun ja okultismin kanssa flirttailevan musiikin paketiksi.
C: Hyväksyn selityksen.
I’m Here to Kill You soi
C: Nyt alkoi erilailla. Tässä on hyvä meno.
13 Candles soi
C: Nämä biisien nimet ovat aikamoisia, mutta tämä mystisyys toimii. Siistii, että näillä on tällainen oma fantasiamaailma. Se tekee tähän ihan oman fiiliksen. Tässä ei ole sellaista rockstara-meininkiä, mikä on todella jees.
L: Totta.
C: Ja kun ei muutenkaan rock-lyriikka aina ole kovinkaan kummoista, niin kiva, että on oma juttu.
L: En ole ihan varma, mutta Uncle Acid and the Deadbeats on saattanut esiintyä joskus kaapuihin verhoutuneinta. Sekin sopisi kuvaan.
C: Se olisi ihan hienoa. Toisaalta siinä on vaarana, että menee liian fantasian puolelle. Tätä harrypotter-porukkaa riittää.
Ritual Knife soi
C: Nyt se junnaaminen alkoi taas. Täytyy sanoa, että biisit ovat aika samankaltaisia keskenään. En mä näitä erota toisistaan ainakaan tämän ensimmäisen kuuntelun perusteella.
L: Se on se oma soundi. Mä itse tykkään siitä, eikä se siksi mua haittaa.
Withered Hand of Evil soi
C: Okei. Mä voin lähteä mukaan. Kyllä tätä nyt ainakin yhden keikan kuuntelee.
Tämä kirjoitus piti alunperin saada blogiin jo lauantaina, mutta tunnit kuluivat ennen keikkaa liian nopeasti. Sunnuntai piti pyhittää lepäämiseen, joten tämä tulee vasta nyt. Itse keikasta sen verran, että itse diggasin siitä todella paljon. Citin kommentti oli, että "ihan jees, mutta Red Fang oli parempi". Jukka Hätisen keikka-arvion voi lukea Rumbasta. Uncle Acid and the Deadbeatsin ehtii muuten vielä tänään näkemään Turussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti