Los Natas - Ciudad de Brahman

Viime viikkojen helteiden aikana allekirjoittanut on levyjen sijasta kuunnellut laineiden liplatusta ja kärpästen surinaa. Nyt oli kuitenkin pakko raahautua levyhyllyn ääreen ja kaivaa sieltä musiikkia näihin trooppisiin öihin.

Ensimmäisenä käteen osui Los Natasin Ciudad de Brahman -albumi. Legendaarinen Man's Ruin Records julkaisi tämän argentiinalaistrion toisen pitkäsoiton vuonna 1999 digitaalisena kompaktilevynä. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin saksalainen Elektrohasch julkaisi albumista reilun tuhannen kappaleen vinyylipainoksen.

Ciudad de Brahman on tunnelmaltaan juuri sopiva levy helleaallolla surffaamiseen. Siinä itämainen mystiikka sekoittuu avaruusrockin psykedeliaan. Tähtitieteilijä Carl Saganin mukaan nimetty avausraita on raukeaa tähtitaivaalle tuijottelua. Tämän jälkeen albumi vie kuulijan varjoon ränsistyneen basaarin takakujalle, kunnes Alohawaii -biisin kaiutettu kitaraa heittää kujalta palmun alle.

Ciudad de Brahman ilmestyi muutama vuosi Kyussin hajoamisen jälkeen. Kyussin vaikutus kuuluu kuitenkin selvästi levyllä. Etenkin silloin, kun Los Natas heittää raskaamman vaihteen silmään ja musiikki lähtee nytkähtäen vyörymään.

Levyn loppupuolelta löytyy ehkä hieman turhaa tiluttelua. Albumi ikään kuin loppuu suvantoon. Tämä on pieni miinus muuten loistavalle albumille.

Los Natas laittoi pillit pussiin pari vuotta sitten lähes 20 vuotta jatkuneen soittamisen jälkeen. Kaikki loppuu ajallaan. Ehkä tämä hellekin kohta helpottaa.

Osta levyt kaupasta, Stupido

Viikko sitten Stupido Shop ilmoitti lopettavansa levykauppatoiminnan. Vuonna 1995 Helsingin Punavuoreen perustettu Stupido ei päässyt ikääntymään teinivuosia pidemmälle. Kalliossa liike ehti myydä ja olla myymättä levyjä vain vajaan vuoden ennen kuin lappu oli laitettava luukulle. Kauppa se on, joka kannattaa. Paitsi levykauppa.

Olin innoissani, kun Stupido muutti viime syksynä Hesarille. Kalliosta löytyi jo valmiiksi kourallinen levykauppoja, mutta Stupidon kaltainen instituutio on aina tervetullut musiikin ystävän kotikulmille. Moni muukin oli innoissaan. Valitettavasti tämä innostus ei jalostunut levyostoksiksi.

Jälkiviisaana on helppo sanoa ja surkutella. Itsekin olisin voinut käydä Stupidossa useammin. Tuskin se olisi mitään muuttanut. Stupidon kuolema osoittaa sen, että musiikki on irtautunut ruumiistaan. Yhä harvempi haluaa kotiinsa ylimääräistä muovia, kun saman lopputuloksen saa hankkimalla internetistä jonon ykkösiä ja nollia.

Jokainen saa hankkia ja kuunnella valitsemansa musiikin haluamallaan tavalla. Pääasia on, että nauttii siitä. Samalla on kuitenkin pakko sanoa, että vähän epäilyttävältä tämä tiedostovallankumous vaikuttaa. Mitä käy albumeille, kun kaikki kuuntelevat vain kappaleita? Minkälaisen suhteen voi muodostaa levyyn, joka näyttää samalta kuin Word-tiedosto?

Ainakin itse haluan vielä tulevaisuudessakin kävellä levykauppaan, selata levylaareja ja kantaa kassillinen levyjä kotiin kuunneltavaksi. Kysyä myyjältä, mikä biisi soi kaupassa tai onko joku levy oikeasti hypen arvoinen. Samalla itse ostotapahtumasta tulee osa levyä.

Muistan, kun ostin harmaana syyspäivänä Clashin London Callingin käytettynä Black&Whitesta. Rahapulassa perustelin ostoksen sillä, että tyttöystäväni palaisi myöhemmin illalla Lontoon-matkaltaan. Muistan myös vieläkin, kuinka löysin Ghostface Killahin Iron Manin käytettyjen levyjen laarista Funkiestista 35 markalla. Silloin kun Juhan putiikki vielä sijaitsi Urho Kekkosen kadulla Tavastian vieressä. Muistan myös levyt, jotka olen jättänyt hyllyyn ja myöhemmin katunut saituuttani.

Nettikaupoista tilatut levyt eivät saa samanlaista tarinaa. Puhumattakaan netistä ladatusta musiikista.

Red Fangin Whales and Leeches -albumi sai oman tarinansa. Se jäi viimeiseksi levyksi, jonka hankin Stupidosta. Soikoon se nyt hienon levykaupan muistoksi.

Älä jätä levyjä hyllyyn. Tue paikallista ja osta levyjä.