Lontoon musiikkiskeneä miettiessä ei ensimmäisenä tule mieleen raavas stonerrock, mutta näinkin voisi olla. Jostain Big Benin varjosta nimittäin kuuluu rupista aavikkorockia, joka raapii korvakäytäviä kuin kolmen päivän sänki.
Steak tarjoilee erittäin tyylipuhdasta stoneria, josta löytyy juuri tarvittava määrä psykedeliaa. Bändin soundissa on tuttua ja perinteistä, mutta se on silti omalaatuinen ja tunnistettava. Kuten hyvässä pihvissä, Steakin musiikissa pinnat on poltettu kiinni ja sisälmys jätetty mehukkaan raa'aksi.
Lontoolaisen nelikon ensimmäinen EP, Disastronaught, ilmestyi omakustanteena vuonna 2012. Niin kansitaiteellisesti kuin temaattisesti sarjakuvamaailmasta ammentava levy sijoittuu intergalaktisten sotien runtelemalle Tellukselle, missä Steak taistelee Lazarus-nimistä orjapäällikköä vastaan. Soitossa on avaruudellista väljyyttä ja partasuuhuumoria.
Disastronaught on tiivis levy. Levyllä on viisi raitaa, joista neljä ensimmäistä on täyteläistä stoner-paahtoa. Levyn päättävällä Peyote-instrumentaalibiisillä jalka on jo nostettu kaasupolkimelta ja homma rullaa tyylikkäästi vapaalla loppuun.
Steak ehti julkaista kaksi omakustanne-EP:tä ennen kuin itävaltalainen Napalm Records tarjosi sopimusta viime kesänä. Heti allekirjoittamisen jälkeen kumpikin EP uudelleenjulkaistiin ensimmäistä kertaa vinyylillä. Steakin ensimmäinen albumi ilmestyy Napalmin kautta syksyllä.
Kummankin EP:n vinyylipainokset ovat todella hienoja paketteja. Tästä syystä onkin sääli, että katkeamattomien biisien väleihin on jostain syystä jäänyt hiljaiset tauot. Siis sellaiset tauot, joita löytyy kotipolttoisista cd-levyistä. Toivottavasti vastaavanlaisilta mokilta vältytään uuden levyn paketoinnissa. Joka tapauksessa Steakin lätyt kannattaa hankkia omaan levyhyllyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti