Krautrock-dokkari joulun pimeisiin hetkiin

Joulun odotus meni allekirjoittaneelta täysin ohi, mutta sieltä se kalenterin mukaan tulee. Musiikinkuuntelun sijaan viimeiset pari kuukautta on mennyt vuoroin remonttimiestä, vuoroin sisustussuunnittelijaa leikkiessä. Samalla näiden roolileikkien aiheuttamien välillisten kustannusten kattamiseksi olen vaihtanut loput jäljelle jääneestä ajastani palkkaan.

Mutta ensi vuonna palaan ruotuun. Heitän pölyisen remonttiradion roskiin ja kytken levysoittimen vahvistimeen. Ostan levyjä ja kerron teille niistä.

Uusia kujeita odotellessa vinkkaan Youtubesta löytyvästä Krautrock-dokkarista, joka kertoo mielenkiintoisesti saksalaisen soundin syntymisestä kylmän sodan maailmassa. Tarinaan sekoittuu Baader–Meinhof, brittien ennakkoluulot ja David Bowie.

Raskasta muuttobluesia

Viime aikaiseen hiljaiseloon löytyy syy, jonka voi arvata yllä olevasta kuvasta. Syksy alkoi vuotavalla vesiputkella ja päättyy muuttoon. Uusi kämppä ja puhdas sisäilma ovat hienoja juttuja, mutta nyt jo hirvittää kaiken kaman roudaaminen. Levyhyllyjä tyhjentäessä huomasin, että levyt näyttävät vievän hyllyssä paljon vähemmän tilaa kuin lattialle levitettyinä. Nyt niitä löytyy olohuoneen joka nurkasta. Ja ne painavat yllättävän paljon.

Hyvä puoli tässä on se, että nyt on loistava hetki vaihtaa levyhylly isompaan. Näyttää siltä, että liityn Expedit-joukkoon. Uutta levyhyllyä täyttäessä voisin samalla suunnitella levyjen uutta kategorisointia. Ehkä omaelämäkerrallisesti.

Nopea vinkki Jyväskylässä ja Helsingissä vaikuttaville stoner rockin ystäville. Ranskalainen Mars Red Sky soittaa keskiviikkona Jyväskylässä Lutakossa ja torstaina Helsingissä Bar Loosessa. Jostain olohuoneeni lattialla olevasta levyrivistöstä löytyy bändin viime vuonna julkaisema debyyttialbumi. Jos levyn avausraita Strong Reflection iskee, niin kannattaa mennä katsomaan.

Spiders - Nopea tempo rauhoittaa

Syksy on omalta osaltani ollut hektinen, joten en ole ehtinyt viettää paljoakaan aikaa levyhyllyni äärellä. Tilanne alkanee kohta helpottaa, mutta vielä saattavat tauot postausten välillä venähtää pitkiksi.

Nyt on kuitenkin hetki aikaa istua levyjen ääreen ja kaivaa hyllystä ruotsalaista retrorockia helpottamaan oloa. Göteborgilaisen Spidersin viime vuonna julkaisema Flash Point -albumi on juuri sopivaa lääkettä iltoihin, kun märkä asfaltti imee itseensä katuvalojen roiskeet. Spiders soittaa öljyn tahrimaa autotallirockia, jossa menneiden aikojen punk kohtaa nykyajan raskaan bluesin.

Witchcraftin entinen kitaristi John Hoyles perusti Spidersin vuonna 2010. Laulajaksi valikoitui hänen vaimonsa Ann-Sofie ja bassoon tarttui Matteo Gambacorta. Spiders julkaisi omaa nimeään kantavan debyytti-EP:n vuonna 2011. Tuolloin bändin rumpalina toimi Graveyardin Axel Sjöberg, joka jätti Spidersin pian EP:n julkaisun jälkeen keskittyäkseen Graveyardiin. Sjöbergin tilalle astui Ricard Harryson.

Viime vuonna ilmestynyt Flash Point on Spidersin ensimmäinen kokopitkä. Yhdeksän biisin kokonaisuus kestää vajaat puoli tuntia, eli tempoa riittää. Flash Point olisi hyvin voinut löytyä isäni levyhyllystä. Viitteitä bändin esikuvista löytyy Hang Man-biisin videolta.

Vista Chino - Näköalapaikalla Kyussin lopulliseen hajoamiseen

Lyhyeksi jääneen Kyuss Lives! -projektin tuhkista noussut Vista Chino soittaa ensi sunnuntaina keikan Helsingin Nosturissa. Levyhyllystäni ei vielä löydy bändin tuoretta Peace-debyyttiä, mutta tarkoitus on hankkia se keikalta. Nyt on hyvä hetki käydä läpi bändin riitaisa metamorfoosi.

Vista Chinon tarina alkaa vuonna 2010, kun Kyussissa mukana olleet laulaja John Garcia, rumpali Brant Bjork ja basisti Nick Oliveri päättävät alkaa kiertää soittamassa vuonna 1995 pillit pussiin laittaneen bändin biisejä Kyuss Lives! -nimellä. Kyuss-kitararisti Josh Homme ei lähde mukaan, mutta antaa projektille siunauksensa sillä ehdolla, ettei bändi julkaise uutta musiikkia Kyuss-nimellä. Hommen tilalle kitaraksi valikoituu belgialainen Bruno Fevery.

Vielä kesällä 2011 asiat näyttävät rullaavan sopuisasti ja Homme bongataan Kyuss Lives!in keikalta hyväksyvästi nyökyttelemästä. Välit kuitenkin vanhoihin bändikavereihin kiristyvät, kun käy ilmi, että Garcia ja Bjork yrittävät napata Kyuss-nimen oikeudet itselleen, ja tätä kautta tahkota rahaa legendalla. Laillisesti Kyuss-nimen omistaa bändin viimeiseksi jäänyt kokoonpano, eli Garcia ja Homme sekä basisti Scott Reeder ja rumpali Alfredo Hernández.

Garcian ja Bjorkin yritys vie Hommen luottamuksen ja maaliskuussa 2012 kaksikon käteen napsahtaa haaste Kyuss-nimen väärinkäytöstä. Hommen tukena on Reeder, joka ehti soittaa muutaman kerran Kyuss Lives!in riveissä. Samoihin aikoihin Oliveri saa tarpeekseen ja hänen tilalleen tulee muun muassa Yawning Manissa soittanut Billy Cordell.

Bjork vierittää syyn hässäkästä Hommen niskaan väittäen, että kyse on menneistä kaunoista. Oli miten oli, oikeus kallistuu Hommen ja Reederin kannalle määräten, että Garcia ja Bjork eivät voi julkaista levyjä Kyuss Lives! -nimellä, mutta keikkoja he voisivat soittaa tällä nimellä. Samalla oikeus määrittää, että keikoilla myytävissä oheismateriaaleissa Kyuss ja Lives! pitää lukea yhtä isolla.

Tähän päättyy Kyuss Lives!in tarina. Marraskuussa 2012 Oliveri ilmoittaa palaavansa Vista Chinoksi nimettyyn bändiin. Vielä tähän päivään mennessä ei herraa ole kuitenkaan näkynyt basson varressa, vaan bassokuviot uudella levyllä ja keikoilla hoitaa Mike Dean (Corrosion of Conformity). Oliveri taitaa enemmänkin olla kunniajäsen, kuin varsinainen osa rytmiryhmää.

Ymmärrettävästi Hommen ja Vista Chinon välit eivät ole tällä hetkellä kovinkaan lämpimät, piikkejä lentää. Ja onhan siinä rahastuksen makua, jos bändi myy kalliita vip-lippuja, joilla pääsee hengailemaan hetkeksi bändin kanssa takahuoneeseen.

Mutta unohdetaan ulkomusiikilliset seikat. Omasta mielestäni Vista Chino jatkaa ihan mallikkaasti siitä, mihin Kyuss lähes 20 vuotta sitten lopetti. Vaikka soittajat ovat lähes samat, kyseessä on eri bändi. Tosin settilistoja selatessa huomaa, että Vista Chinon keikat nojaavat yhä erittäin vahvasti Kyussin tuotantoon. Eli jos Kyuss Lives! meni ohi viime vuoden Provinssirockissa, niin nyt tilanteen voi paikata. Ja on uusi tuotantokin tutustumisen arvoista.

Nosturissa Vista Chinoa lämmittelee kanadalainen Monster Truck, joka soittaa mainiota retrorockia. Eli paikalle kannattaa saapua ajoissa.

Remonttipakolaisen vinkki radiodokumenttien ystäville

Jo useita viikkoja jatkunut putkiremontti antaa odottaa valmistumistaan. Koska en pääse kuuntelemaan levyjäni, kuuntelen jotain muuta. Hyvä korvike on musiikkilehti Mojon päätoimittajan Phil Alexanderin BBC One:lle tekemä dokkari autiomaasta kasvaneesta musiikkityylistä. Puolen tunnin dokumentissa käydään läpi muun muassa autiomaabileiden nousu ja tuho sekä Desert Sessionsin synty. Tarinaa kertovat muun muassa John Garcia, Scott Reeder ja Mario Lalli. Josh Homme puolestaan kuvailee autiomaan mielenlaatua.

Remonttipakolaisen ostoslista

Vuotavan putken takia olen joutunut väliaikaisesti pois levyhyllyni ääreltä. Tämän vuoksi jo hyllyssä olevien levyjen sijaan kirjoitan hyllyyn tulevaisuudessa hankittavista levyistä. Tai ainakin potentiaalisista ehdokkaista.

Hyvin todennäköinen lisäys kokoelmaani tulee länsinaapurista. Tällä hetkellä ahkerasti keikkailevan Truckfightersin kalenteristä ei löydy merkintää Suomesta, joten saamme tyytyä kiertueen kylkiäisenä ilmestyvään minialbumiin.

Kahdesta biisistä koostuvan EP:n kääntöpuolelta löytyy jossain päin Australiaa nauhoitettu keikkaveto Desert Cruiserista. Jos ei millään malta odottaa parin viikon päästä julkaistavaa EP:tä, niin korvikkeena voi kuunnella Turussa yli kymmenen vuotta sitten taltioitua versiota biisistä. Ehkä pieni masterointi olisi paikallaan.

10-tuumaisen EP:n a-puolen aloittaa ja lopettaa yli kahdeksan minuuttinen The Chairman. Yhden biisin perusteella vielä tämän vuoden puolella ilmestyvä kokopitkä vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Rescue Rangers - Törkyistä preeriarockia

Ranskan etelärannikolta Marseillesta tulee rocktrio, joka kantaa nimeä Rescue Rangers. Kömpelöstä nimestä huolimatta kyseessä on tutustumisen arvoinen bändi.

Rescue Rangersin musiikki menee enemmän grungen kuin stoner rockin piiriin. Etenkin vuonna 2008 ilmestyneen Guitars and Dust Dancing -esikoisalbumin soundi tuo vahvasti mieleen toisen aallon grungebändit. Allekirjoittanut olisi varmasti ollut todella innoissaan tästä levystä varhaisteininä 90-luvun puolivälissä. Nyt sen kuunteleminen tuntuu siltä kuin muistelisi asioita, joita ei koskaan tapahtunut. 

Guitars and Dust Dancing on toki tässäkin ajassa ihan kelpo levy. Levyn avaavassa Sound of the Katana -biisissä on vahvat foofighters-vibat, mikä ei mielestäni ole huono juttu. Levyn biiseistä löytyy psykedeliaa juuri sen verran, että ne erottuvat edukseen. Hieman Anssi Kelalta näyttävä ja kuulostava laulaja-kitaristi Pascal Mascheroni osaa hommansa. 

Toisella pitkäsoitolla, viime vuonna julkaistulla Manitoballa, Rescue Rangersin soundi kuulostaa päivitetyltä ja loppuun mietitymmältä. Bändin ote pitää paremmin läpi levyn, jolla on yhä vahva grunge-fiilis. Manitoban musiikkia voisi ehkä kuvailla radioystävälliseksi stoner rockiksi. Tai sitten Kanadan provinssin mukaan nimensä saanutta levyä voisi kuvailla preeriarockiksi.

Manitoballa vierailee muutama kova nimi stoner-piireistä. Hermanon kitaristi David Angstrom on mukana avausraidalla In Time, Pal ja muun muassa QOTSA:ssa ja Mondo Generatorissa bassotellut Nick Oliveri laulaa levyn raskaimmassa biisissä, Creeper, the One who Creeps.

Kaikki Rescue Rangersin levyt ovat kuunneltavissa ja ladattavissa bändin bandcamp-sivulla. Fyysisiä levyjä voi tilata Trendkilliltä.