Aina ABBAsta lähtien Suomessa on kateellisina kuunneltu Ruotsin musiikkimenestystä maailmalla. Perämeren vastarannalta raikui The Final Countdown, kun täällä vielä pyöriteltiin vanhoja Hanoi-levyjä maskarat poskilla. Sitten tuli Roxettea, the Cardigansia, Eagle-Eye Cherrya, Hellacoptersia, the Hivesia... Ja siinä samalla ne ehtivät tuottaa hyllytolkulla sitä helvetin dancea. Olihan meillä vuosituhannen viimeisillä hetkillä Bomfuck MC's ja Sandström [sic] sekä HIM, mutta aika kapeaksi meidän maailmanvalloitus jäi, piiskatukkaheviä lukuunottamatta.
Hieman samankaltainen tilanne on ollut stoner rockin suhteen. Aavikkorockin ystävät ympäri maailmaa tietävät Truckfightersin, Dozerin, Greenleafin tai Graveyardin. Meillä on Small Stonelle levyttänyt Mangoo ja jos genre rajoja venytetään, Circle. Mutta aistin, että tilanne tulee muuttumaan.
Vajaa vuosi sitten helsinkiläinen 3rd Trip ja turkulainen Craneium julkaisivat kahden biisin splittivinyylin, joka antaa viitteitä siitä, että Suomen asema aavikolla väkevöityy. Kumpikin bändi on lyhyen uransa aikana julkaissut muutamia demoja, jotka ennustavat aivan toisenlaista hiekkamyrskyä.
A-puolella porisee 3rd Tripin Bubbles, jonka dekadentti kitarasoundi on yksi siisteimpiä juttuja, joita olen vähään aikaan kuullut. Bubbles on psykedeelinen avaruusmatka, jonka leijumiseen satunnaiset meteorisuihkut antavat lisäkierrettä. Laulaja-basisti Jouni Leppikankaan laulu on jotain Fu Manchun Scott Hillin ja henkeä haukkovan Väinämöisen väliltä. Allekirjoittaneella meni kotvanen tottua vokaalisoundeihin, mutta totuin.
Craneiumin puolella painovoima saa otteen astraalimatkaajasta ja avaruuspöly vaihtuu autiomaan tomuun. Avaruuspolttoaineen sijaan dieselin katkuinen The Gnome on kääntöpuolta raskaampi ja melankolisempi rykäisy. Jumituksen sijaan Craneium laittaa perseellepotkimisvaihteen silmään, mikä on hyvää vastapainoa a-puolen leijailuille.
Pitkäsoittoja odotellessa suosittelen hakemaan Bubbles/The Gnome -splitin omaan levyhyllyyn vielä kun niitä saa.
Ever since ABBA sang about Waterloo Finns have enviously listened to Sweden's success in music business. You could hear The Final Countdown from the opposite shore while we were still spinning old Hanoi Rocks albums with mascara running down our cheeks. Then they had Roxette, the Cardigans, Eagle-Eye Cherry, Hellacopters, the Hives... And at the same time they produced shitloads of that dance music. Sure we had Bomfunk MC's and Sandstorm and HIM at the end of the century, but it really wasn't full-blown world conquest.
The situation is a little bit same with stoner rock bands. Friends of heavy fuzz around the world know bands like Truckfighters, Dozer, Greenleaf or Graveyard. They might have heard of Mangoo that had an album released by Small Stone and if we stretch genre boundaries we can add Circle to our list. That's about it. But I feel there is going to be a change.
Last year two crisp stoner bands released a two song split vinyl which forecasts totally different kind of a sandstorm from Finland. 3rd Trip from Helsinki and Craneium from Turku serve us a diverse dose of fuzz that makes you nod approvingly. Both bands have released few demo tapes before this joint effort but I recommend you to start here.
A side is for 3rd Trip's Bubbles which has a eerily decadent guitar sound that shoots you straight to the dark emptiness. You just float through the space like a bubble. There are meteor showers but that just makes it all the more fun.
On Craneium's side the gravity takes hold and cosmic dust turns into earthy ash. The Gnome is heavier and more melancholic than the flip-side. It rumbles along the desert highway. It's a gnome that has come to chew bubblegum and kick ass. And he's all out of bubblegum.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti