tiistai 29. huhtikuuta 2014

A Band Called Death -dokkari Areenassa


Yle Teema esitti sunnuntaina mielenkiintoisen dokumentin detroitilaisesta protopunk-bändistä, joka Motown-ajan autokaupungissa pysyi tiukasti omalla kaistallaan. Kolmen mustan veljeksen perustama Death ei taipunut kompromisseihin, mikä sulki ovia ja tyrkkäsi bändin unholaan. Tinkimättömyys kuitenkin teki bändistä kulttisuosikin 35 vuotta myöhemmin. A Band Called Death -dokumentti on vielä vajaan kuukauden päivät katseltavissa Areenassa. Kannattaa ehdottomasti käyttää puolitoista tuntia elämästä tähän. Dokkarin jälkeen voi suunnata levykauppaan ja hankkia bändin ...For the Whole World to See -albumi.

Dokumentin esittely Teeman nettisivuilla:

Ennen Bad Brainsia, Sex Pistolsia ja Ramonesia oli - Death! A Band Called Death on dokumenttielokuva kolmen veljeksen Detroitissa 1970-luvun alussa perustamasta bändistä, joka oli kaikkien aikojen ensimmäinen musta punkbändi.

Teini-ikäiset Hackneyn veljekset Dannis, Bobby ja David perustivat vuonna 1971 Alice Cooperin ja Whon innoittamana rockbändin, joka pian sai nimen Death. Maallikkosarnaajaisän poikien treenikämppänä toimi makuuhuone ja keikkoja tehtiin naapurustossa. Yhtye painatti myös singlen Politicians in My Eyes omakustanteena levydiilin toivossa. Tyyliltään Death oli edellä aikaansa, punkkia ennen punkkia. Diskokuumeen valtaamassa Detroitissa yhtyeen nimi ja musiikki olivat kuitenkin levy-yhtiöille liikaa, menestystä ei tullut ja yhtye hajosi 1970-luvun lopulla.

Veljekset jatkoivat musiikintekoa gospelin ja reggaen merkeissä. Uraauurtanut punkbändi unohtui vuosikymmeniksi.

2000-luvulla muutama levynkeräilijä löysi Deathin ainoan singlen kirpputorilta, ja rockkirjoittaja Ben Blackwell julkaisi singlen nettisivullaan. Sana alkoi kiiriä. Lopulta Bobby Hackneyn poika kuuli isänsä laulavan vanhalla punk-singlellä: "Isä! Miksi et kertonut minulle!", totesi muusikoksi ryhtynyt poika, joka soittaa nykyisin omassa bändissään Deathin biisejä.

Deathin debyyttialbumi ilmestyi vuonna 2009 ja yhtye lähti levynjulkaisukeikoille. Yllättävä menestys 35 vuoden jälkeen on katkeransuloista, sillä Deathin perustaja ja sielu David Hackney kuoli vuonna 2000. Elokuva onkin paitsi jännittävä kappale unohduksista kaivettua musiikin historiaa myös tarina veljeksistä ja veljesrakkaudesta.

Jeff Howlettin ja Mark Covinon ohjaama dokumenttielokuva valmistui vuonna 2012. Teeman esitys 27.4. on elokuvan Suomen-ensi-ilta.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

The :Egocentrics - Love Fear Choices And Astronauts


Romanialaisen The :Egocentricsin ensimmäinen albumi Love Fear Choices And Astronauts on allekirjoittaneelle hyvä esimerkki levystä, joka kuulostaa paremmalta fyysiseltä kopiolta. Tässä tapauksessa vinyyliltä. Kun ensimmäisen kerran kuuntelin levyn läpi kuulokkeilla tietokoneelta, en oikein saanut mitään otetta musiikkiin. Kuulin kyllä hienoja juttuja, mutta kokonaisuudesta jäi sumuinen kuva.

Nyt kun neula uppoaa levyn uraan, psykedeelinen instrumentaalirock naulitsee ensimmäisistä soinnuista lähtien. Levyn avaa kolmiosaiseksi jaettu Spacewolf, jota kuunnellessa tulee fiilis, että bändi soittaa oman soundimaailmansa äärirajoilla. Biisiä kasvatetaan juuri niin massiiviseksi kuin mahdollista hyvän soundin rajoissa.

Jazz-vaikutteet tuovat The :Egocentricsin raskaaseen riffittelyyn vastapainoa. Musiikki on paikoin todella kevyttä. Kitaristi Brennin soitto johtaa musiikkia, mutta ei sorru kukkoiluun. Romanialaistrio hallitsee jammailun kaaoksen ja pysyy ihailtavan hyvin polulla. Sen sijaan, että odottaisi lempiriffiin pääsemistä, The :Egocentricsia kuunnellessa odottaa mielenkiinnolla sitä, mihin bändi on biisiä viemässä.

Berliiniläisen Nasoni Recordsin kautta julkaistu debyytti on 12-tunnin jamittelusession tulos. Albumi julkaistiin keväällä 2010. Love Fear Choices And Astronauts sai jatkoa seuraavana vuonna Center Of The Cyclone -albumin myötä.

The :Egocentrics on juuri sopivan karkea timantti. Jos oikeat kulmat hioutuvat, luvassa on vielä erinomaisempaa avaruusrockia. Jos alla oleva musiikki yhtään kuulostaa hyvältä, kannattaa suunnata levykauppaan.


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Red Fang - Hyvä syy lähteä oluelle


Yksi tämän hetken parhaista stoner-paahdoista, portlandilainen Red Fang on saapunut Suomeen soittamaan neljä keikkaa. Kaksi vuotta sitten Tavastialla soittaneen Red Fangin Suomen-kiertue alkaa tänään Tampereelta ja päättyy Turun sekä Jyväskylän kautta Helsinkiin perjantaina. Melkein enempää ei voi Suomen kaupunkeja vetää edestakaisin kuin tällä rundilla vedetään.

Tampereella, Turussa ja Helsingissä lämppääjänä soittaa karhulalainen Demonic Death Judge. Jyväskylässä lämppää paikallinen fubear. Itseäni enemmän kiinnostaisi kuulla fubearin veto. Demonic Death Judge on mun makuun liian heviä. Se tuo mieleen hevin, jota 90-luvulla yläasteen mustatukat kuuntelivat juurikasvunsa kanssa suut mutrussa. Mä en ole kähinähuutolaulun ystävä ja Demonic Death Judge on vähän liikaa sitä. Musiikin psykedeeliset suvantokohdat ja rouheat kitarariffit kyllä toimivat mulle täysin. Hyppysellinen lisää avaruusrockin väljää psykedeelisyyttä ja laulusta kurkkua puolet pois, niin mä varmaan kuuntelisin mielelläni.

Fubearin dieselinkatkuinen metalli tuo niin ikään mieleen 90-luvun yläasteen ja flanelipaidat. Bändin soundi on vaihtoehtomusiikin pehmentämää rockia. Tässäkin tapauksessa laulusoundi tuottaa mulle vähän vaikeuksia. Kähinähuudon lisäksi sankarihevi ei varsinaisesti sytytä. Mutta ihan tarttuvaa soittoa.

Joka tapauksessa varmasti on luvassa kovat vedot. Ja Red Fang toimii taatusti.