Norjasta tulee turskan, öljyn ja kirkonpolttometallin lisäksi väkevää stoner rockia. Omasta levyhyllystäni löytyy kaksi todistetta tästä. Ne ovat oslolaisen Lonely Kamelin diskografian ensimmäinen ja kolmas albumi. Bändi itse kutsuu musiikkiaan stoner bluesiksi, joka on ihan pätevä etiketti tälle groovaavalle rockille.
Kymmenisen vuotta kasassa ollut kvartetti julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 2008. Nimeämättömällä albumilla on vahva bluesrunko, johon Lonely Kamel ripustaa perinteitä kunnioittavia riffejä ja särjettyä kitarasoundia. Mitään mieltä räjäyttävää tai rajoja rikkovaa musiikkia tämä ei ole, mutta jos tarkoituksena on juoda olutta kavereiden kanssa, Lonely Kamel on hyvä vaihtoehto levylautaselle.
Levyn sanoitukset on raapustettu sopivasti kieli poskessa. Juhlitaan, ryypätään ja poltetaan pilveä (vaikka paholaisen kanssa). B-puolen avaava Damn you're Hot on kutustoneria parhaimmillaan. Biisissä on niin hyvä boogie, että itse Barry White olisi voinut tuottaa biisin.
Lonely Kamelin toinen albumi, Blues for the Dead, näki päivänvalon vuonna 2010. Tällä hetkellä vinyylikopiosta saa pulittaa reilusti yli 100 euroa, joten olen tyytynyt odottamaan mahdollista uusintapainosta.
Vuonna 2011 ilmestynyt kolmas albumi, Dust Devil, löytyy hyllystä. Se on debyyttiin verrattuna huomattavasti tummempi, niin soundiltaan kuin sanoituksiltaan. Jos ensimmäisellä levyllä pajautettiin paholaisen kanssa, Dust Devilillä hypätään viikatemiehen kyytiin ja lähdetään kylälle tasaamaan tilejä. Samalla biisien kontrasti on kaventunut spektrin raskaampaan päähän.
Lonely Kamel vieraili Suomessa reilu vuosi sitten The Swordin lämppärinä. Omasta mielestäni norjalaisten veto oli ehdottomasti illan paras esitys. The Swordin vyörytys oli liian tukahduttavaa verrattuna Lonely Kamelin groovaavaan stoner bluesiin.
Lonely Kamelin tuotanto löytyy koko komeudessaan Youtubesta. Nyt ei tarvitse kainostella, jos vähän olutta roiskuu rinnuksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti