Brant Bjork, tuo autiomaan Pelle Miljoona, julkaisi viime vuonna Brant Bjork & The Low Desert Punk Band -nimen alla dullantuoksuisen Black Power Flower -albumin. Vaikka Bjork on kiistatta operaation pääjefe, muut jäsenet osoittavat taidoillaan ja tyyleillään, ettei kyseessä ole Brant Bjorkin uusi soololevy.
The Low Desert Punk Band on hardcore punkia Voidissa 80-luvulla räiminyt kitaristi Bubba DuPree, Fatso Jetson -rumpali Tony Tornay sekä Unidassa ja myöhemmin Bjorkin kanssa yhden albumin verran kasassa olleessa Chéssä bassoa soittanut Dave Dinsmore. Autiomaan tuulet ovat siis tulleet jokaiselle tutuksi, mikä kuuluu erittäin hyvin nivoutuvassa soitossa.
Black Power Flower käynnistyy sabbathmaisen doomahtavasti, mutta nytkähtää lähes välittömästi bjorkmaisen tarttuvaksi rantastoneriksi. Kokonaisuudessaan Black Power Flower on Bjorkin edellistä Gods & Goddesses (2010) -albumia äkäisempi, vaikkakin levyltä paistaa läpi Bjorkin tuotantoa hallitseva rentous. Black Power Flower tuntuu kuitenkin olevan enemmän jatkoa Vista Chinon Peace (2013) -albumille kuin yksi etappi herran soolotuotannossa.
Black Power Flower on omistettu viime vuonna kuolleille punk-rumpaleille, The Stoogesin Scott Ashetonille ja Ramonesin Tommy Ramonelle. Nyökkäys legendojen suuntaa kuuluu myös musiikissa, onhan sentään kyseessä The Low Desert Punk Band.
Black Power Flowerin vinyylipainoksesta on jätetty pois levyn kaksi viimeistä biisiä, Hustler's Blues ja Where You From, Man? Toisaalta tykkään vinyylin kahdeksan biisin napakuudesta, mutta etenkin Hustler's Blues on helvetin kova biisi. Ja kahdeksanminuuttinen Where You From, Man? on hyvä psykedeelinen levynlopetus-jami.
Kun miettii mitä kaikkea John Garcia, Brant Bjork, Scott Reeder ja Josh Homme ovat viime vuosina saaneet aikaan - yhdessä tai erikseen, niin jonkilainen yhteistyö miesten kesken olisi erittäin toivottavaa. Nyt, kun Queens of the Stone Age on tauolla ja Kyuss Lives! -pelleilystä on kulunut jo jonkin aikaa. Tosin Nick Oliveri kertoo, että Vista Chinon tarina on päättynyt erimielisyyksiin. Aika heikosti tulevat kaverukset tällä hetkellä toimeen keskenään.
Toisaalta niin kauan, kun miehet tekevät Black Power Flowerin kaltaisia levyjä, niin kaikki on ok. Oliverin Antiquietille lausumiin sanoihin, täältä tähän.
Yeah. Maybe Kyuss wouldn’t have been as important if the band had done eight records. Maybe people wouldn’t be stoked about it, or even care about it anymore fifteen years later. Also, if Kyuss had never broken up, think of the bands that wouldn’t have happened.
Brant Bjork is indisputably the shaman of desert rock. Be he behind a drum kit or playing guitar in front of the stage Bjork has access to the world of desert gods. He has gained the knowledge of fuzz but in his heart he's a punk rocker.
Last year Bjork released an album under the moniker, Brant Bjork & The Low Desert Punk Band. Even though Bjork is El Jefe of the group Black Power Flower is a solid band album. That's mainly because The Low Desert Punk Band is a bunch of experienced players. On guitar you have Bubba DuPree who in the 80s played in the hardcore punk band Void. Dave Dinsmore from Unida and short-lived Ché plays bass and Fatso Jetson drummer Tony Tornay forms the other half of the rhythm section.
Black Power Flower starts with a sabbath-esque doom riff but it quickly transforms into bjork-like beach stoner rock. It's snarkier than Bjork's previous album, Gods & Goddesses (2010), but still you can feel the laidbackness that is Bjork's trademark. Instead of Bjork's solo work Black Power Flower feels more like a continuation of Vista Chino's Peace (2013).
The vinyl edition of Black Power Flower is two songs shorter than the digital version. I like the intensity of the vinyl but at the same time I miss those two songs. Hustler's Blues has a great boogie and the eight minute long Where You From, Man? is just the psychedelic ending the album deserves.
When you think about all the stuff that John Garcia, Brant Bjork, Scott Reeder and Josh Homme have made together or separately in the last few years you kinda wish for a some kind of collaboration. Especially now when Queens of the Stone Age is on hiatus and Kyuss Lives! nonsense should be water under the bridge. But Nick Oliveri has told that Vista Chino is also over because of some disagreement. These guys just don't seem to get along.
On the other hand as long as they keep making records like Black Power Flower it's alright. Or as Oliveri told Antiquiet:
Yeah. Maybe Kyuss wouldn’t have been as important if the band had done eight records. Maybe people wouldn’t be stoked about it, or even care about it anymore fifteen years later. Also, if Kyuss had never broken up, think of the bands that wouldn’t have happened.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti