Post-rockiksi nimetty genre ei ole tehnyt kummoistakaan vaikutusta allekirjoittaneeseen siitäkin huolimatta, että kyseinen rockin alalajityyppi flirttailee estottomasti avaruus- ja krautrockin kanssa. Liian usein post-rock kuulostaa korvaani ontolta ja puisevalta, turhanpäiväiseltä rämpytykseltä.
Sääntöön löytyy aina poikkeus ja tässä tapauksessa se on kreikkalainen Tuber, jonka post-rockiin sekoittuu tarvittava määrä autiomaan tomua ja kosmista psykedeliaa. Bändin musiikissa raskaasti vyöryvät kitarat tasapainottavat post-rockmaisen heleää äänimaailmaa, mikä antaa biiseille täyteläisyyttä, jos viinitermejä käytetään. Musiikki värähtelee staattisesti aavikkopoljennan rytmissä. Pinnan alla on jotain koskettavaa, kaihomielistä, herkkää.
Sääntöön löytyy aina poikkeus ja tässä tapauksessa se on kreikkalainen Tuber, jonka post-rockiin sekoittuu tarvittava määrä autiomaan tomua ja kosmista psykedeliaa. Bändin musiikissa raskaasti vyöryvät kitarat tasapainottavat post-rockmaisen heleää äänimaailmaa, mikä antaa biiseille täyteläisyyttä, jos viinitermejä käytetään. Musiikki värähtelee staattisesti aavikkopoljennan rytmissä. Pinnan alla on jotain koskettavaa, kaihomielistä, herkkää.
Tuber on instrumentaalibändi, kuten post-rockissa on tapana. Bändin pari vuotta sitten julkaisema debyytti-EP kuulostaa siltä, miltä päiviä auringonporotuksessa kylpenyt hiekka tuntuu kesän karaisemissa jalkapohjissa. Paikoin musiikki tuo mieleen hidastetun kohtauksen, jossa selkäänsä saanut sankari nousee vetämään henkeä ennen lopullisia turpakäräjiä. Tuber on musiikkia haaveiluun.
Tuber julkaisi viime vuonna jatkoa EP:lle Desert Overcrowded -levyn muodossa. Vähän harmittaa, että levy jäi vitkastelun takia hankkimatta. Muutaman sadan painos meni kaupaksi nopeasti. Eikä ihme, sillä hyvän musiikin lisäksi levyllä on helvetin hieno kansi. Bändi on kuitenkin vihjaillut uutta painosta levystä, joten ehkä sekin löytää tiensä levyhyllyyn.
I'm not a huge fan of post-rock. Even though it openly flirts with krautrock and space rock it just doesn't appeal to me. Too often it sounds hollow and woody to my ears. I don't switch the channel but neither do I turn up the volume.
There is always an exception to the rule and in this case it's Tuber. This greek band mixes just enough desert dust and cosmic psychedelia in their post-rock that it tickles the right spot. Heavy rolling guitars balance the bright post-rock sound. Using wine terms you could say that Tuber's music has body. It vibrates statically in the desert strut rhythm.
Tuber is an instrumental band as post-rock acts usually are. They released their first untitled EP in 2012. The five song EP is music for dreaming. Your mind starts wandering immediately when the needle hits the groove.
Tuber 's sophomore release Desert Overcrowded saw the light of day last year. I hesitated and the pressing of 250 copies sold out. Well, you can't have them all. And I heard that there might be second pressing of the album. In the meanwhile I spin the EP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti