Greenleaf - Trails & Passes

On äänilevyjä, joita voi pyörittää levylautasella yhtä soittoa lähes loputtomasti. Ruotsalaisen Greenleafin viime vuonna julkaisema Trails & Passes on yksi näistä albumeista, joiden a- ja b-puolet käyvät myös c-, d-, e- ja f-puolista. Hyvä ominaisuus, joka nousee arvoon esimerkiksi autiolla saarella. Greenleafin viides albumi kuuluu ehdottomasti viime vuoden parhaimpien levyjen top-3:een.

Stoner-bändi Dozerin kitaristin Tommi Holapan sivuprojektina alkaneen Greenleafin riveissä on viidentoista vuoden aikana soittanut tusinan verran muusikoita. Mukana on ollut muusikoita Dozerista, Lowriderista, Demon Cleanerista ja Truckfightersista. Ainoastaan Holappa ja basisti Bengt Bäcke ovat pysyneet mukana alusta asti. Trails & Passes -albumin myötä sivuprojektista on kuitenkin muodostumassa täysin omaehtoinen bändi. Holapan Dozer on ollut käytännössä telakalla yli viisi vuotta, eikä Greenleaf tunnu olevan sivuprojekti yhdellekään nykyisistä jäsenistä.

Trails & Passes on rock'n'roll -sekoitus tutuista aineksista. Siinä on skandinaavista stonerrockia, modernia psykedeliaa, 70-luvun raskasta rockia ja bluesin värittämää tunnelmaa. Soitto on todella tiukkaa, etenkin Holapan ja Bäcken välillä. Uuden laulajan Arvid Jonssonin skidisti nasaali ääni sopii erittäin hyvin keitokseen. Greenleafin edelliseen Nest of Vipers -albumiin (2012) verrattuna Trails & Passes on tyyni. Soittajavaihdosten myötä rujous ja raakuus on kypsynyt tiiviiksi ja tyylikkääksi stonerrockiksi. Jos All Them Witches miellyttää, Greenleaf toimii varmasti.

Nyt kun Greenleaf on noussut sivuprojektista päätyöksi, tätä herkkua on luvassa lisää niin levyillä kuin lavoilla. Yhtye purkittaa paraikaa seuraavaa albumiaan, joka tulee ulos itävaltalaisen Napalm Recordsin kauttan. Muutaman viikon päästä bändi lähtee kiertämään Eurooppaa ja syksyllä Greenleaf vetää kolme keikkaa Suomessa. Ovat muuten aika varmasti kovia keikkoja.



In the known universe there are records that a man can play on repeat almost indefinitely. Greenleaf's Trails & Passes is one of those records. According to quantum physics Greenleaf's fifth album has infinite number of sides. It's a good record to have. Easily in the top-3 of last year's albums.

Greenleaf started as a side project but after fifteen years and dozen different musicians it seems to be evolving into the highest form of bandhood. Only Dozer-guitarist Tommi Holappa and bassist Bengt Bäcke have stayed the whole ride. There have been players from Dozer, Lowrider, Demon Cleaner and Truckfighters. Now Greenleaf is Holappa, Bäcke, drummer Sebastian Olsson and singer Arvid Jonsson. Oh yeah, it's a Swedish thing.

Trails & Passes is a unique blend of familiar ingredients. It has Scandinavian stoner rock, modern psychedelia, 70's hard rock and a feeling of blues. Greenleaf plays tight rock'n'roll and Jonsson's gently nasal voice fits perfectly on the soundscape. The going isn't as rough as on the previous album, Nest of Vipers (2012).

Greenleaf hits the roads of Europe in a few weeks. They are also recording their next album which will be released on Napalm Records. And in autumn Greenleaf will play three shows in Finland. This is the perk of being situated next to Sweden.

Warp Transmission - Accidents and Madness 7"

Brooklynilainen psykerock-pumppu NAAM kävi viime syksynä Helsingissä, mutta jo nyt unohtuneesta syystä en itse ollut tuolloin paikalla. Flaijerista jäi kuitenkin mieleen lämppäribändin nimi, Warp Transmission. Internetissä tekemieni tutkimusten perusteella kyseessä on raskasta avaruusrockia soittava viisihenkinen bändi Tampereelta.

Warp Transmission on julkaissut vasta yhden äänitteen, Accidents and Madness -seikan. Viime vuonna ilmestynyt kahden biisin seiska on erittäin väkevä sisääntulo. Se on tuulessa huojuvaa auringon kuivattamaa psykerockia, joka tuo mieleen vanhojen kaitafilmien kahisevan kuvan. 

A-puolen Freak Accident on kruisailua autiomaassa, kun taas b-puolen Confusion on konepellin päällä makailua ja tähtitaivaan tuijottelua. Warp Transmissionilla on omalaatuinen sähköisesti värisevä soundi, joka purkautuu välillä groovesta vain palatakseen uomaansa. Suoraviivainen rullailu pirstoutuu häröksi jammailuksi ja huuhtoutuu kosmokseen.

Olen yrittänyt keksiä jotain, jolla sitoa Warp Transmission tamperelaiseen rock-kaanoniin, mutta korvani eivät havaitse selkeää yhtymäkohtaa. Oikeastaan Accidents and Madness 7" on lähempänä Etelä-Kalifornian autiomaita kuin Pirkanmaan havumetsiä. Warp Transmission voisi hyvin purkittaa ensimmäisen kokopitkänsä Rancho de la Lunassa.

Brooklyn-based psych rockers NAAM played a gig in Helsinki last autumn but for reasons that have already escaped my mind I wasn't there. But the name of the support band stuck in my mind from the flyer. Warp Transmission. My internet investigations have revealed that the band in question is a heavy space rocking quintet from Tampere.

Warp Transmission has so far released one record, Accidents and Madness 7" (2014). It's a really strong introduction. It's wobbling sunburnt psychedelic rock that brings in mind the grainy image of Cine film. Warp Transmission's sound pulsates electronically and occasionally bursts out of the groove only to return there.

Freak Accident on a-side rolls head-on like it's punching a hole in the desert scenery and cruising through it to the other side. There, on the b-side, the Confusion sets in. It's like laying on the warm hood and gazing into the stars. It's a ride.

Warp Transmission doesn't remind me of anything from Tampere's rock scene. The band feels more barren desert than green forest. Their debut album should be recorded in Rancho de la Luna.