Pääradan varrelta tulee varsin varteenotettavaa vihtahousurockia. Sarjakuvataiteilija Ville Pirisen kaitsema Seremonia soittaa vanhan koulukunnan raskasta rockia, jossa psykedeelinen jumitus saa lisäkierrettä härmäläisestä okkultismista. Nyt vaelletaan vahvasti Black Sabbathin raivaamalla polulla.
Seremonian jytärock luo tunnelman, jossa kissan luita täynnä porisevat padat ja hautausmaalla henkien kanssa jubailu ovat täysin normaaleja juttuja. Noora Federleyn ikään kuin peilin takaa kantautuva laulu vahvistaa kalmaista fiilistä. Vähän erilaista kynttiläillallismusiikkia.
Seremonialla on pieni pilke silmäkulmassa. Se on kuitenkin musta, toivonsa heittänyt pilke. Hymynkare maailmanlopun huulilla. Mistään ironisesta hekottelusta ei ole kyse, vaan lyyrikoissa maalataan vuohen verellä kuva nykymaailmasta. Seremonia näyttää, että pieni salatieteily on aina paikallaan.
Olen päässyt näkemään Seremonian vain kerran livenä, pari vuotta sitten Korjaamon vaunusalissa lämppäämässä ruotsalaista Witchcraftia. Keikka oli hyvä ja bändi pystyi luomaan levyjen tunnelman myös livenä. Ainoa miinus oli meiningille naureskelleet espoolaisinsinöörit, jotka parkkeerasivat viereeni vaihtamaan kuulumisiaan. Nämä kaksi yritysiltarockaria saivat allekirjoittaneen heittämään mielessään pienen pyynnön Luciferille, mutta pimeyden ruhtinas ei vastannut. Turvauduin maallisiin keinoihin ja siirsin itseni alimiehitetyn ja -suoriutuvan baaritiskin kautta lähemmäs lavaa. Älkää ihmiset tulko keikoille jauhamaan paskaa.
Allekirjoittaneen levyhyllystä löytyy ainoastaan Seremonian vuonna 2012 julkaisema bändin nimeä kantava debyyttialbumi. Seuraavana vuonna julkaistu Ihminen on vielä hankinnassa. Seremonian maailmaan tutustuminen kannattaa aloittaa Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisoryhmän vuonna 1986 julkaiseman c-kasetin inspiroimalla Rock 'n' rollin maailma -biisillä.
"Fuzz-laden guitar riffage, out-of-control drum grooves, spacey synthscapes, eerily beautiful female vocals and esoteric and apocalyptic lyrics sung in Finnish". That's how Seremonia describes its music. And that's how it goes.
Seremonia travels the path that Black Sabbath once cleared. They create an atmosphere where cauldrons full of cat bones and talking with the dead are plain normal things. This is music for a little bit different candlelight dinner.
All the lyrics of Seremonia's self-titled debut album are translated in English on the record sleeve, so you non-Finnish speaking people can get your occultic groove on without the language barrier. For example this is how Rock'n'rollin maailma (The World of rock'n'roll) goes:
Sabbath, purple and zeppelin
Pot, pills and cheap wine
Night after night you just hang on the streets
Already go sacked from your job
You throw away your confirmation cross
when occultism enters the picture
Your familiar world is left behind
as you lose your sanity
World of rock'n'roll
Intoxicants, crime and death
Churchyard or the lunatic asylum
as your last address
A ghost's head gives the orders
Your own will disappear
Your God is Satan
and there's no salvation in sight
You smear pentagrams on the walls
Lucifer wants a greater sacrifice
You promise your soul to Satan
and run under a truck while drunk
World of rock'n'roll!
Yep. This song was inspired by an old cassette tape about the dangers of rock music. The tape named World of rock'n'roll was made by a youth movement of the Pentecostal Church of Seinäjoki in 1986. So now you know.
