Mastodon on bändi, jonka olemassaolosta tiesin pitkään ennen kuin vaivauduin tutustumaan yhtyeen tarjoamaan tuotteeseen. Allekirjoittaneen mielenkiinnon herätti Curl of the Burl -biisi, jonka ystäväni soitti huolimattomasti eräänä savuisena iltana. Olin aikaisemmin pitänyt Mastodonia turhan rankkana ja vaikeana.
Ja ehkä näin olikin. Mastodonin musiikki on nimittäin kehittynyt levy levyltä helpommin lähestyttäväksi. Vuonna 2011 julkaistu The Hunter on bändin ensimmäinen albumi ilman sen kummempaa konseptia. Samalla se on selvästi Mastodonin radioystävällisin levy.
Mastodonin diskografian käänteinen kuunteleminen on hyvä vaihtoehto, jos sludge metalliksi kutsuttu musiikin alalaji ei ole kovinkaan tuttu. Itse olen tähän mennesssä edennyt vuonna 2006 julkaistuun Blood Mountain -albumiin asti. Välissä on tosin tullut kuunneltua bändi tuoreinta Once More 'Round The Sun -albumia, joka ilmestyi pari kuukautta sitten. Suosittelen lämpimästi.
The Hunter on aika tiukkaan pakattu vinyylilevy. Kestoa on rapiat 50 minuuttia, joten uraa on kaiverrettu aika tiheään. Tämä ei kuitenkaan kuulu läpi ainakaan allekirjoittaneen laitteilla. Hifi-foorumeilla kertovat, että Mastodonin vinyylit ovat erittäin hyviä 45 rpm -versioina, ja jopa 33/3 rpm:n painokset päihittävät CD-versiot. Sääli, että vanhemmista albumeista saa pulittaa suuria summia, jos haluaa ne nopeammin pyörivinä versioina.
Jos olet aikaisemmin ohittanut Mastodonin liian tymäkkänä, suosittelen uutta yritystä.
