QOTSA/Beaver - Splittikymppi keikan korvikkeena

Queens of the Stone Age soittaa tänään Hietaniemessä, joten ajattelin kaivaa levyhyllystäni mielenkiintoisimman QOTSA-äänitteeni. Toki olisin mielelläni tällä hetkellä odottamassa Hietsussa keikan alkua, mutta 80 euroa tunnin setistä on kuitenkin liikaa. Tästä syystä kuuntelen kotona QOTSA:n ja hollantilaisen Beaverin splittikymppiä.

Kummaltakin bändiltä kaksi biisiä sisältävä levy julkaistiin vuonna 1998, eli samoihin aikoihin QOTSA:n debyyttialbumin kanssa. Ensimmäinen biisi, The Bronze, kuuluu kirkkaasti QOTSA:n parhaimpiin biiseihin. These Aren't The Droids You're Looking For on puolestaan mekaanisesti raksuttavaa robottirockia, joka nyrjähtelee mukavasti eteenpäin.

Kansitekstien mukaan QOTSA:n esitykset nauhoitettiin 17 minuutissa aprillipäivänä 1998, eli mistään ylituotetusta tai -hiotusta matskusta ei ole kyse.

Splitin b-puolelle on kaiverrettu kaksi amsterdamilaisen Beaverin biisiä. Bändi ei ollut ennen tätä levyä tuttu allekirjoittaneelle, mutta pyrkimyksenä on haalia bändin pitkäsoitot levyhyllyyn. Kaikki Beaverin albumit on julkaistu ainoastaan cd:nä, mikä ei sinänsä ole ongelma. Näitä digilevyjä on kuitenkin todella vaikea löytää ja löytyessä hinta voi olla aika kova. Paremman puutteessa täytyy turvautua Youtubeen, josta löytyy kiitettävästi bändin tuotantoa.

Itse bändistä sen verran, että Beaver sai alkunsa joskus 80-luvun loppupuolella. Bändi voidaan surutta kategorisoida stoner rockin alle. Beaverin ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 1996 ja jatkoa seurasi heti seuraavana vuonna. Kolmas ja toistaiseksi viimeiseksi jäänyt levy ilmestyi vuonna 2001.

QOTSA:n ja Beaverin splittikymppi ei ollut bändien ensimmäinen yhteistyö. Ennen splittiä Beaver soitti Kyussin ja QOTSA:n lämppärinä. Lisäksi Beaver sai toista albumiaan, The Difference Machinea, nauhoittaessaan studioon Josh Hommen ja David Catchingin tuottamaan levylle yhden biisin. Myöhemmin Homme lainasi Beaverin rytmisektiota QOTSA:n 18 A.D. -biisin, joka löytyy Burn One Up! -kokoelmalta.

Splittilevyllä Beaver tarjoaa ehkä diskografiansa parhaat biisit. Absence Without Leave jyrää rouhealla kitaravallilla, ja Morocco on puolestaan verkkaisesti soljuva stoner-helmi.

Such Hawks Such Hounds - Tarina raskaasta rockista

Kaikille dokumenttielokuvien ystäville tiedoksi, että Youtubesta löytyy Such Hawks Such Hounds -niminen dokkari. Kyseessä on kelpo dokumentti amerikkalaisesta stonerista, doomista ja dronesta. Tarina alkaa 1970-luvulta ja etenee vuoteen 2007 asti. Dokumentissa käydään läpi muun muassa desert rock -skenen synty ja Sleepin Jerusalem/Dopesmoker-albumin historia.

Seuraavaksi odotetaan koska jälkituotannossa oleva Lo Sound Desert -dokkari valmistuu. Joerg Steineckin dokkarista nähtiin ensimmäiset trailerit jo vuonna 2006, mutta valmista ei ole tullut vieläkään. Steineck on sama kaveri, joka teki pari vuotta sitten ilmestyneen Truckfighters-dokumentin.

Antoisaa elokuvailtaa.

Such Hawks Such Hounds - The American Hard Rock Underground from Christian Buera on Vimeo.

Wight - Saksan nuori Sabbath

Saksanmaalta tuleva Wight soittaa vahvasti doomia sisältävää psykedeelistä stoner rockia 70-luvun otteella. Hieman selventäen voisi sanoa, että Wight on vähän kuin Black Sabbath, jos okkultismi vaihdetaan kosmisuuteen.

Bändin ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyi vuonna 2011. Wight Weedy Wight -albumi on kansia myöten psykedeelistä avaruusrockia. Groove on raskasta ja kaiku on käännetty tappiin asti. Levyn nimikkobiisin lonksuva wah-wah nyrjäyttää mielen.

Levyn mukana tulee bonuksena 7", jonka kaksi biisiä on ilmeisesti nauhoitettu eri sessioissa kuin itse albumi. Bonaribiisit ovat huomattavasti suorempaa, retrorockin kanssa flirttailevaa moukutusta. Esimerkkinä alla Shaman Woman.

Viime kesänä julkaistu Through The Woods Into Deep Water -levy huokuu ensisilmäyksellä aika vahvoja black metal -viboja. Avausraidalla messutaan My lap will be your graveyard, kiss your friends goodbye ja toisen biisin nimi on I Spit On Your Grave. Se siitä kosmisuudesta.

Mutta Through The Woods Into Deep Water -levyltä löytyy dynamiikkaa, ja yli 11 minuuttia kestävän Southern Comfort & Nothern Lights -biisin aikana tajuaa, ettei psykedelia ole kadonnut mihinkään. Yhtä äkkiä ilmestyvä saksofoni varmistaa, että asia menee perille. Enkä todellakaan tarkoita, että levyn a-puoli olisi huono, päinvastoin.

Itselläni kesti hetken aikaa päästä sisään Wightin toiseen albumiin. Yksi syy oli black metal -vibat, mutta suurin syy oli varmaankin se, että oma levyni oli kärsinyt postituksessa vesivahingon ja repeilevän selkämyksen tuijottaminen vitutti. Keräilijän ongelmia. Mutta hyvä musiikki parantaa vitutuksen ja nyt ajattelen nuhristuneen kannen olevan osa levyn mojoa.

Through The Woods Into Deep Water on ladattavissa bändin bandcamp-sivuilta itse määriteltävällä hinnalla. Vinylistien puolestaan kannattaa napata viimeiset kappaleet Kozmik Artifactzista.

Yawning Man - Surffailua helleaallon jälkimainingeissa

Kesän ensimmäisen helleaallon jälkeen tekee mieli tuulettaa kämpän lisäksi korvakäytävät. Yksi desert rockin merkittävimmistä bändeistä on tähän tarkoitukseen täydellinen. Yawning Man on mielenkiintoinen yhtye desert rock -skenessä, koska sen soundi eroaa niin selkeästi kaikesta muusta. Raskaan riffirockin sijaan Yawning Manin musiikissa soi surf rock ja jazz.

Kaliforniassa vuonna 1986 perustetun Yawning Manin ensimmäistä levyä saatiin odottaa lähes 20 vuotta. Raukeasti rullaava Rock Formations -albumi ilmestyi 2005. Sitä ennen bändin tuotannosta sai nauttia vain hankkimalla jostain käsiinsä demokasetteja, joita kopioitiin eteenpäin. Neljä vuotta sitten nämä demonauhat julkaistiin The Birth Of Sol -nimisenä mp3-pakettina. Äänenlaatu on mitä on, mutta fiilishän sen ratkaisee.

Oma ensikosketukseni bändiin tapahtui kuunnellessa Kyussin viimeiseksi jäänyttä ...And the Circus Leaves Town -levyä. Kansia selaillessani huomasin, että yksi levyn parhaista biiseistä, Catamaran, on coveri. Tosin alkuperäisestä kappaleesta ei vielä tähänkään päivään mennessä ole demovetoa hiotumpaa versiota. Lainabiisin selittänee se, että Yawning Manin rumpali Alfredo Hernández paikuttaa rumpuja myös ...And the Circus Leaves Town -levyllä.

Catamarania ei voida pitää malliesimerkkinä Yawning Manin musiikista. Ensinnäkin siinä on vokaalit, joita ei löydy julkaistujen studioalbumien biiseistä. Toiseksi se on suoraviivaisempi ja tiiviimpi kuin bändin biisit yleensä. Tämän takia Rock Formations yllätti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Levy on psykedeelistä surf-jammailua, jossa nautitaan jazzin vapauksista.

Muutama kuukausi Rock Formationsin jälkeen Yawning Man pisti ulos neljän raidan Pot Head EP:n. Pot Head on selkeästi rujompi kuin Rock Formations, mutta kovinkaan raskaaksi ei sitäkään voi luonnehtia. Sama surf-fiilis on mukana säröllä terästettynä.

Pari vuotta sitten Yawning Manilta tuli Nomadic Pursuit -niminen albumi, jota ei vielä löydy kokoelmastani. Muutaman kerran levyn youtubesta kuunnelleena voin vain sanoa, että sama meininki jatkuu ja se on hyvä.