Monkey3 - Avaruusapina suistunut kiertoradalta

Instrumentaalibändien ongelmaksi muodostuvat toisinaan junnaavat biisit, jotka kuulostavat laulusta riisutuilta. Toisessa ääripäässä soitanta taas yltyy pahemman luokan kikkailuksi, jota ei jaksa kuunnella ilman Pop & Jazz konservatorion tutkintoa. Parhaimmillaan instrumentaalibändi kuitenkin lyö käteen lipun astraalimatkalle.

Monkey3 tarjoilee kosmista stonerrockia mustan taivaan tuolta puolen. Sveitsin tasangolta Lausannesta kotoisin olevan bändin musiikissa on reilusti psykerockia ja progea. Sveitsiläiseen tapaan soitto on erittäin tiukkaa, jammailua ilman rönsyilyä.

Monkey3 on nakuttanut vuonna 2004 ilmestyneestä debyytistä lähtien tiukkoja paketteja, joita kuunnellessa odottaa koko ajan, mitä tulee seuraavaksi. Biisit kasvavat hitaasti. Kun alussa leijuva kitarasoundi on saanut tarpeeksi ilmaa alleen, se jysähtää niskaan kaikella voimalla. Meno pamahtaa melko mahtipontiseksi. Kolmannella Beyond the Black Sky -albumilla bändin soitto tuo välillä mieleen Kingston Wallin.

Itävaltalainen Napalm Records julkaisi puoli vuotta sitten Monkey3:n kahdesta ensimmäisestä albumista 300 kappaleen vinyylipainokset. Jos vinyyli kiinnostaa, niin kannattaa hankkia vielä kun saa tolkullisella hinnalla.

Monkey3:n tumma soundimaailma sopii täydellisesti täysikuun valaisemiin öihin. Ja toimii se ihan hyvin, vaikka kuun pinnassa pientä varjoa olisi havaittavissa. Astraalitripin voi aloittaa Driverilla.

QOTSA:lta lyhyitä maistiaisia tulevasta

Queens of the Stone Agen edellisestä Era Vulgaris -albumista on vierähtänyt kohta kuusi vuotta, eli jatkoa on odotettu noin neljän vuoden ajan. Nyt taidetaan lähestyä kalkkiviivoja. Uusi levy ei ole enää vain pilke Josh Hommen silmäkulmassa. Bändin pelkistetyistä nettisivuista päätellen uusi albumi ilmestynee kesäkuussa. Sivuja päivittämällä voi kuunnella seitsemän lyhyttä maistiasta tulevasta. Vaikeahan noista on mitään sanoa.

Ensimmäistä kokonaista biisiä odotellessa kannattaa tsekata Matt Berryn ja Steve Ageen Qotsa-haastattelu.

Stoner-aamiainen

Kävin aamulla Grönroosin Veikon kanssa tarjoilemassa stoner-aamiaisen Radio Helsingin taajuudella. Tuutattiin eetteriin tunnin verran aavikkorockia, joka varmasti karisti suurimmat rähmät aamuvirkkujen silmistä.

Aamiainen koostui seuraavanlaisista aineksista:

• 1000mods: Vidage
• Brant Bjork: Radio Mecca
• Red Fang: Wires
• Truckfighters: Motor
• Karma To Burn: 3
• Flying Eyes: Overboard
• The Heavy Eyes: Iron Giants
• Los Natas: Tufi Meme
• Sungrazer: Zero Zero

Sungrazer - Musiikkia auringonpalvontaan

Auringon taas toimiessa yhä paremmin kannattaa levylautaselle laittaa jotain valoilmiön vaikutusta tehostavaa. Työpäivän jälkeiseen ikkunan läpi tapahtuvaan auringonpalvontaan sopii täydellisesti hollantilaisen Sungrazerin tuotanto. Neljän vuoden ikäinen bändi on julkaissut kaksi pitkäsoittoa, joilta löytyy psykerockin pohjalle rakennettua verkkaisesti soljuvaa stoneria. Raskasta rockia, jonka parissa on helppo rentoutua.

Sungrazer on hyvä esimerkki eurooppalaisesta stonerrockista siinä mielessä, että bändi ei vain runttaa biisejään läpi, vaan jammailulle annetaan tilaa. Biisit venähtävätkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yli seitsemän minuuttisiksi. Ne ovat ilmavia, mutta eivät junnaavia. Sungrazer osoittaa, että soittimia ei tarvitse puristaa rystyset valkoisina saadakseen ulos raskaan soundin.

Sungrazer julkaisi juuri splittilevyn toisen hollantilaisen bändin The Machinen kanssa. Se ja bändin aikaisemmat julkaisut löytyvät hyvin varustelluista levykaupoista.

Tutustuminen Sungrazerin tuotantoon kannattaa aloittaa ensimmäisen albumin b-puolen avausraidalla, Zero Zerolla.

Alkuriffi

"I have always loved the desert. One sits down on a desert sand dune, sees nothing, hears nothing. Yet through the silence something throbs, and gleams..."

 ― Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince

"...And that something is a stack of amplifiers that oozes stoner rock out to the space, you dig."

― Leroy Peugeot

Reilut 20 vuotta sitten Etelä-Kaliforniassa pitkätukat vaelsivat autiomaahan soittokamojensa ja parin aggregaatin kanssa, väänsivät vahvistimiensa äänensärkijät täysille ja alkoivat jammailla. Syntyi desert rock, toiselta nimeltään stoner rock.

Tässä blogissa minä, Leroy Peugeot, esittelen levyhyllystäni musiikkia, jonka juuristosta ainakin muutama rihmasto ulottuu Palm Desertin autiomaan kuivaan maaperään. Sekaan voi päätyä retrorockia, raskasta bluesia tai vaikkapa sohjoista metallia.

Tervetuloa Rockin autiomaahan.